2014

Joulu oli ja meni. Töiden merkeissä omalta osaltani. Jouluna on toisaalta myös mukava olla töissä. Siinä on omanlaisensa tunnelma. Kalamies tuli tänne Tapaninpäivänä ja näki minut ensimmäistä kertaa töissä! Muuten joulun jälkeinen aika meni lahnatessa.

Sitten vaihtui vuosi. Piti katsella vuotta 2013 vähän taaksepäin. Aika kiva vuosi se oli. Aloin vakiintua omalle paikalleni. Pääsin seikkailuun piispan seurueessa, kesälomareissun Kalamiehen kanssa teimme Viitasaarelle ja Hammaslahteen - kun oli se ensimmäinen kokonainen kesälomakin! Vuoteen mahtui surua, ahdistusta ja kiukkua, mutta enemmän iloa, välittämistä ja rakkautta. Ehkä päällimmäisenä on tunne oman paikan löytämisestä jälleen.

Minä en harrasta uuden vuoden lupauksia. Yksi ajatus vuodelle 2014 minulla kuitenkin on:  

Ota enemmän kuvia. 

Kameralla.

Opiskeluajalta minusta on todella kattavasti kuvia. Niistä on kiva seurata oman tukka- ja vaatetyylin kehittymistä muuttumista. Tämä ei johtunut omasta aktiivisuudesta vaan siitä, että kaveriporukassa oli innokas valokuvaaja. Varmaan 90% profiilikuvistani on hänen ottamiaan. Hän on niitä harvoja, jotka saivat minusta hyviä kuvia. Tietysti, jos samasta tilanteesta ottaa 10 kuvaa, niin kaikissa en minäkään voi näyttää pöllöltä. :D Valmistumisen jälkeen kuvia on tullut otettua vähän. Nekin harvat tulee napattua kännykällä - aiheena yleensä kissat. Minua on tallennettu lähinnä konfirmaatiokuviin... ja niihin itse sovituskopissa napattuihin otoksiin, jotka lähetetään kaverille otsikolla "too much cat?" tai "onko liian unikko?"

Jotain minun valokuva-aktiivisuudesta kertoo sekin, että minusta ja Kalamiehestä otettiin ensimmäinen yhteiskuva vuoden seurustelun jälkeen. Nyt uutena vuotena repäisin ja laitoin äidin ottamaan meistä yhteiskuvan. Hyvä kuva tulikin! Toisinaan olemme kyllä vitsailleet, että voisimme hääkuviin varata itsellemme stuntit. Niin usein on minulla ainakin naama vinossa ja otsatukka huonosti.

Tuskin julkaisen missään yhtään sen enempää kuvia kuin tähänkään asti, mutta haluan ottaa kuvia ennen kaikkea itseä varten. En ole kaksinen kuvaaja, mutta huonoonkin otokseen voi tallentua tärkeä hetki. Toisaalta sanotaan, että kuvatessa hetki jää elämättä. Ei elämää voi elää kameran kautta. Mutta ehkä kameraa voisi ulkoiluttaa enemmän, joskus tallentaa hetkensä muuallekin kuin verkkokalvoille.