The Hunger Games - Catching Fire

Kävin yksin elokuvissa. Täällä se on jotenkin turvallista - Joensuussa se tuntui surulliselta. Eikä siellä nyt yksin tarvinnut olla - tuttuja teinejä siellä takarivissä istui. Piti sitten perustella, miksi täti lähti katsomaan teinityttöjen leffaa Nälkäpeli - Vihan liekit.

Luin kirjat yhtenä leirikesänä ja pidin niistä tosi paljon! Tarina oli kiinnostava, hahmot eivät olleet ärsyttäviä ja päähenkilökin osasi ajatella. Toisin kuin vaikkapa Twilighteissa, jossa Bella lähinnä flegmaattisesti vinisee vampyyrien ja ihmissusien tehdessä kaikkensa, ettei se nyt ainakaan vahingossa kuole. Ja lopulta kaikki selviytyvät ja ovat ystäviä ja... (en jaksanut lukea sitä viimeistä osaa edes loppuun). Pidin Nälkäpeleissä myös siitä, että hyviksen ja pahiksen rajaa osattiin vähän rikkoa. Aina päähenkilökään ei toimi oikein tai fiksusti. Jo peli-idean takia hyvien ja kiinnostavienkin hahmojen selviytymistä sai jännittää.

Olen katsonut Kalamiehen kanssa Battle Royalin ja tiedän, että The Hunger Games on idealtaan lähes identtinen ko. teoksen kanssa. Kirjasarjan ja elokuvien koukuttavuutta se ei silti tuhoa. Onhan  Nälkäpelissä käytetty paljon enemmän aikaa hahmojen kuvaamiseen ja "rakentamiseen". BR:n katsoi lahtauselokuvana, Nälkäpelissä taika oli hahmojen tuttuudessa. Kohtalo kiinnosti.

Vihan liekit oli kestonsa verran kiinnostava elokuva. Kirjat lukeneena huomasi, että paikoitellen oikaistiin (pahastikin) ja joidenkin toimijoiden motiivit jäivät hämäriksi. Myös ekan leffan kanssa minua vaivasi ajatus, että kirjassa ja elokuvassa tiettyjen hahmojen motiiveja tai "puolueellisuutta" kuvattiin hyvinkin erilailla. Roolitus toimii hyvin ja uskollisuus kirjalle on kokonaisuudessaan hyvää. Annoin itselleni luvan heittäytyä ja sain ihan hyvän leffakokemuksen. Haymitch on vaan huippu!

Teiniraati oli paljon kriittisempi. Täti ei enää jaksa.

ps. huomasin tämän kirjoitettuani, että lähes samat jutut olen lätissyt jo aiemmin kertoessani Lukukokemuksia kesältä... Mutta olkoon. Tulle ainakin selväksi, että Twilight ei napannut, mutta Hunger Games napsutteli kovaa (myös leffana!). :D

Karu totuus.

Totuus 1: Kolme surukeskustelua yhdessä päivässä on liikaa.

Totuus 2: Uusien pappien päivässä on mukavinta hyvä ruoka ja pappiskamujen tapaaminen.

Totuus 3: Vaikka bloggaan äänikirjoista ja ostan Iiro Rantalan levyjä alesta, tilaisuuden tullen käännän autoradion volat täysille Sannin ja Stigin (ja Haloo Helsingin) kohdalla.

Totuus 4: Pidän erobiiseistä kuten hautajaisista. 

Myrskyluodon kissa.

 Sadepäivän varalle pari kissakuvaa kesältä. Urho ja Nestori olivat meidän kanssa mato-ongella. Ylermi oli omilla seikkailuillaan. Purrutti jossain mummolle tarkoitettua metsä-ääntään.