Yhtenä iltana...

Tämän kappaleen myötä toivotan hyvää juhannusta!


Olen kuunnellut tätä radiosta Sara-yhtyeen versiona. Haluan jakaa kanssanne alkuperäisen, koska siitä näette myös sanat. Hector sopii oikein hyvin myös juhannukseen ja viime päivien tunnelmiin. Olen odottanut ja pettynyt, kuullut epämiellyttäviä totuuksia ja siinä sivussa tykännyt työstäni.

Olen kahden kuusivarpaisen mutanttikissan emona ja opettelen suhteen luomista kissojeni kanssa. Urheampi uskaltaa jo viereeni kehräämään, pienempi keskittyy kaivamaan äidin kukkaruukuista mullat pois. Nyt minullakin on kotonani sitten joskus elävä olento odottamassa minua kotiin. Karvainen pikkuotus, jonka voin hukuttaa lässytykseen ja paijaamiseen. Oma terroristijoukko sohvakaluston ja kukkaistutusten tuhoamiseen.

Tulevaisuuteni hulluna kissanaisena on jälleen askeleen lähempänä! ;)

Ennen leiriä otan vielä yhden illan Joensuun kodissa. Minä, kirjat ja paljon sokeria ja väriaineita. Hyvä suhde kestää eronkin - sanovat.

Mun elämä!

Tiedän, että ystävät tarkoittavat hyvää jakaessaan neuvojaan. Tiedän, että he ovat minun puolellani ja puolustavat minua pahoja valtoja ja ihmisiä vastaan. Ehkä he näkevät paremmin. Joskus he kärsivät vuokseni. Kärsivät, koska näkevät minun kärsivän jälleen kerran vain siksi, etten suostunut kuuntelemaan.

Mutta tämä on minun elämäni. Antakaa minun kiivetä perse edellä puuhun. Antakaa rakastua vääriin miehiin ja itkeä silmät päästäni heidän vuokseen. Antakaa minun uskoa vielä kerran ihmeeseen. Eihän elämää kannata elää, jos ei tavoita taivaisiin. Vaikka sitten joutuisikin kulkemaan helvetti-ruudun kautta.

Ulkopuolelta näkee selvemmin. Mutta silti jokaisella on oma perspektiivinsä. En minä ymmärrä aina muiden valintoja, eivätkä he voi ymmärtää minun. Juuri nyt en ymmärrä itsekään. Haluan vaientaa ulkopuoliset äänet, jotka tietävät toinen toistaan paremmin ja huutavat yhä kovemmin. Tämä minun pitää itse elää.

Tiedän senkin, että lopulta ystäväni ovat oikeassa. Voivat puhua kahvipöydissä kuinka "tämä niin nähtiin". He katsovat minua säälien, mutta myös aavistuksen moittien: mitä me sanoimme. Olen kai itse samanlainen.

Tämä on minun yhden naisen sotani. Preeria palaa ja hevoset on viety, mutta minä seison lippuni kanssa tantereella. Kun kerran päästiin tänne asti...!

Ja olen valmis syömään pään siltä, joka vielä tulee ja sanoo, kuinka elämä kantaa.

Yksi ajatus.

Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä.

Tänä aamuna totuus ei löytynyt kaurapuurosta vaan tuosta lauseesta. Minulla on kesken Anna-Leena Härkösen teos Ei kiitos. Tykkään. Ja lopulta jäin jumiin tuohon yhteen ajatukseen. Aivan kuin se olisi portti jonnekin syvemmälle - ainakin näinä aikoina, kun odotan kärsimättömästi.

...mutta kuka se on kun huutaa?

Olen ihan rakastunut Olavi Uusivirran ja Anna Järvisen duettoon Nuori ja kaunis. Olen myös päättänyt katsomatta vihata elokuvaa Elokuu, johon tuo kappale liittyy.




Olen ehtinyt jo haikailla menneitä kesiä. Oli juhannus, kun istuimme toisen kesäteologin kanssa Suntiolan portailla. Tai soittelimme toisillemme keskellä yötä rippileiriltä, kun oli paljon purettavaa sydämellä. Poljin rämällä pyörällä keskustaan kaatosateessa. Luin varmaan puolet kirjastosta. Kaipaan iltoja rantanurmikolla. Näin jälkeen päin: olin onnellinen - mitä sä luulit.

Olen miettinyt paljon kohtaamisia. Joissain ihmisissä tuntuu aina säilyvän se jokin. Kun kohtaa vuosien jälkeen, ei tarvitsekaan todistella kuinka hyvin menee. Ei tarvitse esittää. Ollaan kuin ennenkin, vaikka mikään ei ole enää samoin. Toisten kanssa ilmassa roikkuu hiljaisuus, jokin on ainiaaksi rikki. Keskustelusta tulee keskinäistä nokittelua. Hymy on väkinäistä ja kumpikin tietää sen.

Haihattelen näin helteellä. Olen jumiutunut monella tasolla. Ehkä siksi viikon musiikkivalinta on Nuori ja kaunis: paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä. 
Huuda sun äänihuulet rikki ja poikki.

ps. lisäsin blogiini toiminnon. Nyt voit antaa palautetta myös ilman kommenttia. Tykätä tai kertoa, että nyt-ei-taas-tajunnu-yhtään. :) Kivaa kesää veikkoset ja pirkkoset!

Maailma On Sun

Kesä alkaa tästä biisistä.




Tämä biisi on punainen pellavamekko, ylioppilaskesä, ensirakkaus ja päivä rannalla. Tätä koulun bändi soitti, kun 58 tuoretta ylioppilasta istui vieri vieressä muovituoleilla koulun juhlasalissa (liikuntasalihan se oikeasti oli). Hiki liimasi mekot ja paidat muovituoliin kiinni. Oli Se Kesä.

Tämä on kesän ensimmäinen päivä.