Ylermi Kiimasjärvi.

Sain Lauralta blogihaasteen.

Idea oli kertoa 11 asiaa itsestä, vastata kysymyksiin ja sitten haastaa mukaan lisää tyyppejä, joita varten keksii uudet 11 kysymystä. Moi vaan. Mulla on 12 seuraajaa ja ne bloggaajat, joita seuraan, ovat jo haasteisiin vastailleet.... Mutta hiljaiseloani paikatakseni tässä vastaus haasteeseen omalta osaltani:

11 minua

1. Olen ainoa lapsi. Toisinaan kaipaan sisarusta, joka olisi kasvanut samassa perheessä ja ehkä kokisi jotenkin samoin kuin minä. Toisaalta on kiva, että äiti on kokonaan minun. :)
2. En pidä lapsista. En ole äitityyppiä ja vaivaudun helposti lasten seurassa. Tämä ominaisuus (asennevamma tai mikä lie) on vähän haitaksi tässä työssä. Alakoulun aamunavauksia, perhekerhoja ja kasteperheitä riittää.
3. En ole allerginen millekään. Ilmoitan itseni kuitenkin usein kalattomaksi, koska kalan syöminen on minulle niin vastenmielistä.
4. Olen toivottoman aamu-uninen ja tehokkaimmillani ehkä vasta illalla.
5. Perjantaina ammuin elämäni ensimmäisen kerran jousipyssyllä - se oli kivaa! Jousipyssy on ehkä ainoa ase, johon voisin kuvitella tarttuvani.
6.  Olen kärsimätön ja kimpaannun helposti. Paha tuuleni yleensä myös lauhtuu nopeasti.
7. Inhoan uusien asioiden opettelua. Haluaisin osata jo ihan kaiken, kaikesta.
8. Pidän sanoista, sanoituksista, kirjoista ja lukemisesta. Olen kuitenkin jonkun aikaa kärsinyt lukuhaluttomuudesta.
9. Lähtökohtaisesti pidän ihmisistä ja olen sosiaalinen. Tarvitsen vastapainoksi paljon omaa aikaa tai muutun ihmishirviöksi, joka ei pidä kenestäkään. Omien ihmisten suhteen olen hyvinkin valikoiva.
10. Haluaisin osata soittaa jotain soitinta.
11. Ajattelen olevani kutsumusammatissani.

Lauran 11 kysymystä

1. Mikä on lempivuodenaikasi? Miksi?
Syksy. Olen syntynyt syksyllä, joten ehkä se on verissä. :) Pidän sen väreistä, pimenevästä illasta ja viileydestä. Syksyssä on jotain rauhoittavaa, se sulkee syliin eikä aurinko enää paljasta kaikkea.

2. Harrastus, jota et koskaan voisi kuvitella harrastavasi. Miksi?
Mikä tahansa Japanista tuotu taistelulaji tai jooga. Mikään, mikä vaatii keskittymistä ja mielen tyhjentämistä tai vääntymistä luonnottomaan asentoon, jossa pitää hengittää tietyllä tavalla ja kokea valaistuminen. Sellainen vituttaa ottaa hermoon.

3. Ärsyttävin luonteenpiirteesi?
Lyhyt pinna. Saamattomuus, en koskaan jaksaisi aloittaa mitään.

4. Ihaninta ulkonäössäsi?
Vastaan tylsästi silmät. Niistä minulla ei ole ollut kriisiä koskaan. Kaunis väri, hyvä muoto ja symmetria. :D Tykkään myös hiuksistani.

5. Mistä design-esineestä haaveilet?
Mun design-tuntemus on todella heikkoa... en osaa sanoa mitään.

6. Missä tilanteessa sinulla oli viimeksi todella hyvä ja onnellinen olo?
Kaksi erilaista kokemusta:
Yhden työpäivän loppupuolella työhuoneeni ovella seisoi akkalauma ja selitti valtavalla innolla. Siinä työkavereiden keskellä tuli sellainen kuuluvuuden tunne.
Kalamies kysyi yksi ilta, haluanko kainaloon. Nukahdimme sylikkäin, kuin toisiinsa sopivat palapelin palaset.

7. Näetkö paljon unia? Millainen on unimaailmasi?
Kerran kuussa minulla on vilkas unielämä. Unet ovat hyvin realistisia, arkisia. Toisinaan minun on vaikea erottaa onko jokin muisto tai kuultu asia totta vai unta.

8. Jos sinun pitäisi kuvata luonnettasi yhdellä sanalla, minkä sanan valitsisit?
Pirskahteleva

9. Mitä kivaa tapahtumaa odotat?
Kalamiehen saapumista kaupunkiin.

10. Minne kaupunkiin matkustaisit jos joku kustantaisi? Miksi?
Lontoo tai New York. Pitäähän sitä kerran elämässä käydä jossain isossa paikassa. :D

11. Miten aiot viettää joulua?
Töissä. Koko seurakunta saa jännittää herääkö pappi jouluaamun messuun klo 7. Käyn luultavimmin myös porukoilla jouluruokailemassa aattona. Haudoille viedään kynttilät. 


ps. Laura vastasi omassa haasteessaan kysymykseen mikä on salanimesi (lemmikin nimi + lapsuuskadun nimi) En voinut vastustaa kiusausta otsikoidan tämä teksti oman salanimeni mukaan... Ylermi Kiimasjärvi - tanssilavojen kruunaamaton kuningatar. 
(Ylermi on miehen nimi, mutta minusta siinä on sellainen feminiininen vivahde. Minusta se on myös vähän rassukka nimi, mutta talousjohtajamme juuri ihasteli Ylermin ylvästä nimeä. Että tiedä sitä sitten.)

Hiljaisuutta ja ihoa.

On ollut kaikenlaista.

Ystävä Joensuusta oli täällä yötä. Oli virkistävää vaihtaa kuulumisia ja saada taas palanen teologi-Joensuuta lähelle. Uusi kirkkoherra on nyt asetettu virkaan. Oli piispa ja kaikkea. Juonsin seurat enkä muistanut "herra piispaa" ollenkaan niin monta kertaa kuin olisi ollut soveliasta.

Kalamies oli täällä koko syyslomansa. Aika ihanaa! Kävimme Tuurissa ja Jyväskylässä. Ihmeteltiin Sami Hedbergiä. Valitsimme sohvan. (VIHDOIN!) Parasta oli kuitenkin se, että joku odotti kotona, kun tulin töistä. Oli syli johon painautua. Oli valmista ruokaa ja imuroitu koti.

Tänään on hiljaista. Vapaapäivä ja pyykkivuori. Kirja, jota en saa luetuksi.

Hiljaisuuttakin kaipaa. Toisen kanssa oleminen on vielä niin vierasta, vaatii totuttelua. Pitää olla ihan itsekseen, kun imuroi ja vaihtaa lakanat ja pyykkää ja kävelee kauppaan maitopurkin takia. On hyvä olla hiljaa itsekseen kun tietää, että pian on taas täynnä ääntä.

Pitää olla sopivassa suhteessa hiljaisuutta ja ihoa.

Minä olen ihoihminen. Kosketus on minulle tärkeää, hyvässä ja pahassa. Positiiviset tunteet ovat minulla koodattuina kosketukseen. Lapsena minua pidettiin paljon sylissä ja halattiin. Kosketus on hyväksymistä. Minulle on tärkeää, että suhteessa on lupa koskettaa, siis pitää kädestä ja pusutella ja nukahtaa kylki kyljessä.

Kosketusherkkyydellä on toinenkin puoli. Halaa minua -kyltit kauhistuttavat minua. Tungos ahdistaa. Ihmiset iholla tukahduttavat. Lasten tapa tunkea lähelle ja ottaa pikkuisilla sormillaan ote minusta puistattaa. Iho on minun rajani, ei sille kukatahansa saa tulla.

Ja tämä on hyvä:

Yksi minulla vielä olisi:

että oltaisiin hiljaa paikallaan

ja sataisi. 

Kai Nieminen

Haja-ajatuksia.

Olin Kalamiehen kanssa hautajaisissa. On varmasti kamalan väärin mennä hautajaisiin ammatillisesta mielenkiinnosta, kun toiset siellä surevat. Menin silti. Papilla oli kertojaääni ja minä osasin virret ulkoa. Lopulta moni asia on tosi samanlainen vaikka paikka on eri ja vaikka arkun tilalla olisi uurna.

Ajoimme paljon autolla, joten puhuimme paljon. Oletteko koskaan huomanneet, tai tulleet ajatelleeksi, että automatkustaminen jotenkin vapauttaa puhumaan? Suljettu tila, ei lisäkorvia, aikaa ehkä tunteja, radiokanava kohdallaan... 

Kävimme (taas) katselemassa omakotitaloja. Yksi (ainoa?) yhteinen harrastuksemme on bongailla omakotitaloja. Käymme kävelyillä asutusalueilla, vertailemme makujamme. Toista miellyttää tiiliseinät ja iso sivupiha, toista pystylaudoitettu puuseinä ja isot kuistit. Ja ainakaan emme koskaan halua muuttaa sellaiseen taajamaan, jossa käymme talobongauskävelyillämme. Minä ainakin ajattelen itseni vielä pitkään kerrotaloasujaksi.

Me olemme mukavuudenhaluisia. Miten voisimme asua omakotitalossa, kun kumpaakaan ei kiinnosta aamuisin nousta kolaamaan lunta ja lämmittämään takkaa? Samasta syystä emme voisi ottaa koiraa - kissakin on siinä rajoilla, mutta minä en luovu Urhosta ja Ylermistä. (Kissa kuitenkin nukkuu 16 tuntia vuorokaudessa ja käy itsenäisesti hiekkalaatikolla eikä hauku.) 

Puhumme paljon lapsista. Mitä enemmän niistä puhumme, sitä vakuuttuneempia olemme siitä, että sitä rikkautta emme halua kokea. Minä en varsinaisesti ole äitityyppiä. Mielessä on ollut pitkään aiheesta kirjoittaa enemmänkin, joten ehkä lisää jossain joskus.

Olen miettinyt paljon suhteita, onnea ja ystäviä. Sitä miten kaikki muuttuu koko ajan. Tiistain tapahtuma asettuu torstaina jo täysin eri valoon. Liian monen vuoden takaa lähetetty tervehdys, odotettukin, ei enää lämmitä. Elämänpiiri kutistuu - ja samalla laajenee jonnekin toisaalle.

Minun viikonloppuni hautajaisineen, keskusteluineen ja muine karvoineen tiivistyi yhteen hetkeen, kuvaan melkein: Istumme Kalamiehen kanssa vastatusten kahvilassa. Kohta hänen pitää palata koululle ja minun lähteä ajamaan kohti kotia. Kahvi on vähän pahaa emmekä puhu mitään. Pidämme toisiamme kädestä.

Tärkeintä on hiljaisuus. Minä en pelännyt enää. En kai ole enää aikoihin pelännyt, mutta nyt vasta huomasin sen. Me lähdemme nyt, mutta alle viikon päästä palaamme takaisin. Luotan siihen, että käsi palaa toisen käteen.

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi."

Kiitos Sailalle tämän muumiaforismin löytämisestä. :)

Jumalan merkki.

Yksi merkki seuraa meitä kehdosta hautaan. Se piirretään kasvoihin ja rintaan kasteessa todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Sillä siunataan meitä jumalanpalveluksissa ja elämän eri vaiheissa Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Se piirretään hiekalla arkun kannelle: Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä.

Risti.

Teloituksen merkistä voiton merkiksi, ikuisen elämän ja rakkauden merkiksi.

Oma puuseppäni teki minulle ristin. Se on koivua ja jalusta pähkinäpuuta. Se tuoksuu sitruunaöljylle. Otan sen mukaan kotikasteille, jotta ristin sanoma olisi läsnä myös elämän alussa. Sillä risti on läsnä myös elämän lopussa, ikuisuuden alussa. Risti osoittaa meille tien ikuiseen elämään.

"Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias. Ilm. 1:18