Totutusta poiketen.

Samuli Putrolla on taito kertoa biiseissään tarinoita. Ja luoda niihin tunnelmia. Taitekohdassa -levyllä on monta hyvää kappaletta. Enkä osaa sanoa, miksi pidän niistä. Niiden käsittämättömästäkin tunnelmasta. Kuten vaikka Totutusta poiketen. Tai Kuka tahansa kelpaa.

Kalamies lähti käymään Joensuussa. Kissat kiikutettiin mummolaan. Minä olin viikonlopun teinien kanssa leirillä. Kuten niin monta kertaa ennenkin. Nyt oli kuitenkin jotenkin erilaista. Ensinnäkin minulle tuli kova ikävä. Erilainen ikävä. Yhtäkkiä tuntui oudolta olla yksin kotona. Tuntui oudolta, että toinen on vain puhelimen päässä. Tuntui oudolta, ettei kotona ollut ketään. Tunne pääsi yllättämään. Enhän minä ole yhtään sellainen! Tai ehkä olenkin. Nyt kun annan itselleni luvan siihen.

Meidän seurakunnassa on piispantarkastus viikonloppuna. Ahdistus on suunnaton. Sekin vähän yllätti. Tämä kauhu tilanteen edessä. Nyt ollaan epämukavuusalueella.

Minusta on silti ihanaa, että on syksy. Ensimmäiset sadepäivät saivat minut laulamaan Hoosianna ja Halleluja. Syksyn sateessa on vieläkin jotain rauhoittavaa, lohdullista. Jotain sanoittamattoman ihanaa, vähän kuin Samuli Putrossa ja Putron biiseissä.

Liian kuuma.

Joo, joo "talvella sitten valitetaan, kun on kylmä". NO EN VALITA. Kylmää vastaan voi sentään suojautua, hellettä ei pääse pakoon edes järveen. Tai vilvoitus on hyvin lyhytaikainen.

Minulla oli loma ja olen jo palannut töihin. Kissat ovat palanneet mummolan kukkapenkistä kotiin makaamaan maha vasten betoniseinää.

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun ovitauluun tuli toinenkin nimi.

Nyt on liian kuuma. Palataan asiaan syksymmällä.

Onneksi nyt on jo pimeät ja viileät illat. Herralle kiitos, syksy tulee!