Mitä jää? Kuka jää?

se kaikki saa sut vielä väsymään

ja mä en välitä muusta
mutta jos vain suostut mä jään

Maija Vilkkumaa - Mä jään

Ketkä lopulta jäävät? Sitten, kun tulee niin iso suru, että sen alle kaatuu, masentuu, haalenee? Ketkä jäävät, kun matka on aina vain pitkä ja aika lyhyt? Ketkä jäävät, kun onni on iso ja huumaava ja itsellä on vähemmän?

Puhuttiin joskus ystävän kanssa, että onni erottaa ihmiset. Toisen onnea on vaikeampi jakaa kuin toisen surua. Onnea jaksaa, jos sitä on yhtä paljon tai edes itselle riittämiin. Suruakin vain siihen pisteeseen, kun sen tietää loppuvan. Jos asiallisessa ajassa korjaannut ennalleen.

Elämä tuo mukanaan niin monenlaisia ihmisiä. Jotkut omistaa täysillä hetken - ja sitten kaikki haalenee. Joitakin tapaa kerran kahteen vuoteen ja juttu jatkuu ennallaan. Jonkun kanssa on jotain peruuttamattomasti rikki, kohdatessakin kuulee sen helinän. On tapoja, joista pidetään kiinni ja se pitää yhteydet hengissä. Liian harvoin muistaa kiittää, että ajattelit juuri minua.

Ne sanoo, että taivaassa ylättyy siitä, ketä sieltä löytää. Luulen, että siitäkin yllättyy, ketkä jäävät kun kaatuu, haalenee, iloitsee ja kun aika on lyhyt mutta matka pitkä.

Pastorin häädieettivinkit.

Kaikenlaiset ruokavalioon, painonhallintaan, kuntoiluun ja diettaamiseen liittyvähän on aina muodissa. Etenkin näin Fitness-aikakautena. Ajattelinpa minäkin kesäkauden alun innoittamana jakaa

Pastorin omat häädieettivinkit.

Aamupala.
Tähän asti kaikki hyvin, on herätty ja on aikaa syödä. Jääkaapista siis maitorahkaa ja sekaan mysliä (nyt on kyllä muromysliä suklaapaloilla!) ja banaani. Kello on noin 8 tai noin 9 aamulla.

Aamukahvi.
Kahvi maidolla toimituskeskustelukodissa. Kello on noin 11.

Lounas.
Tähänkin asti vielä ihan ok. Lounaana eilisen lasagneten (eineksistä - paha!) jämät ja paljon salaattia (jäävuorisalaatti+kurkku). Juomana vettä. Kello on noin 12.

Välipala.
Automatkalla toimituskeskusteluun vähän irtokarkkeja, jotka löytyi laukusta.
Toimituskeskustelun lomassa kahvia maidolla, 2 minikarjalanpiirakkaa ja pala kuivakakkua. Kello on noin 16.

Välipala 2 (tän kai piti olla päivällinen)
Automatkalla vettä. Toimituskeskusteluperheessä kuppi teetä (mustana) ja pala vaaleaa leipää juustolla. Kello on noin 18.

Iltapala.
Kolme siivua ruisleipää avokadolla päällystettynä. Kello 21.30.

Tätä voidaan varioida vähän työtehtävien rytmin mukaan:

Ei-niin-kiireinen-ja-ihmiskeskeinen-päivä edit.

Aamupala.
Ei aamupalaa, koska torkku. Tai vaihtoehtoinen jugurtti ja puolikas omena. Vettä. Kahvi.
Kello noin 7.30

Lounas.
Lounas työkaverin kanssa, thaikkua tai salaattia. Yleensä ihan hyvä valinta. Lounasaikaan jopa!

Välipala (voi olla useita).
Kahvia. Joskus minulla oli töissä jotain välipalapatukoita, mutta ei ole enää.

Päivällinen.
Kotona nälkäkiukussa tehtyä ruokaa. Usein jotain puolieinestä. Salaattia. Maitoa. Kahvi.
Jotain kello 18.

Iltapala.
Rahkaa/puuroa/leipää/"jotain hyvää".

Viikonloppu edit.

Aamupala.
Jos on rahkaa jääkaapissa, sama kuin ensimmäisessa variaatiossa. Tai vaihtoehtoisesti mikroon keitetty kaurapuuro.

Lounas.
Karjalanpainti, perunat, porkkanalaatikko, salaatti.

(Lounas 2 - sama kuin edellä)

Välipala.
Voileipäkakkua/karjalanpiirakkaa ja munavoita. Kahvia.

Välipala 2
Kermakakkua/leivos/keksi. Kahvia.

Päivällinen.
Jämiä tai tuhti iltapala.

Iltapala.
Puuroa/leipää. Tai mitä tahansa oikeaa ruokaa, mitä on tullut nälkäkiukussa ostettua.

Kyllä, huonot hiilarit, vehnä ja sokeri kunniaan!

Täällä ollaan!

Tässä hommassa pitäisi palaa asialleen. Ihailen sitäkin yhtä pappisnaista, joka vetää jalkaan pinkit pöksyt ja menee palavasti selittämään omaa juttuaan telkkariin ja avaa oman kotinsa ovet ventovieraille maahanmuuttajille. Ihailen sitä pappismiestä, josta on tullut oikea mediakasvo, koska hänellä on fiksuja ajatuksia. He palavat asialleen, kirkolle, uskolle, Jumalalle.

Itsehän olen sellainen savuttava hiillos, jota joskus kutsuttiin leirinuotioksi.

Meillä on edessä isoja muutoksia töissä. Olen lähtökohtaisesti muutosvastainen, ja nyt tämä kaikki tulee jotenkin hirveästi iholle. Yritän vain ottaa palan kerrallaan, ihmisen kerrallaan. Muutokselle en voi mitään, pitää vain mennä mukaan. Ja huutaa vähän, ettei unohda itseään ja olemistaan tämän kaiken keskellä. Sitä niin helposti unohtuu, unohtaa itsensäkin, kun aina kuuntelee ja ymmärtää ja on läsnä muiden elämän käännekohdissa.

Kalenteri on täynnä kesäkuun loppuun. Tosin, aina sinne vielä jotain pientä mahtuu. Aloin pitää puhelinta kiinni vapaapäivinä. Kun on mennyt riittävän pitkään sielu levällään, pitää välillä sulkeutua. Joku viisas joskus sanoi, että virka kantaa. Näinä päivinä Käsikirja kantaa. Muistilaput kantaa.

Nämä ovat ruuhkavuosia. Hyviä ja huonoja uutisia satelee tasaisesti joka puolelta. Kaikki muuttuu.
Vähän hengästyttää.