Kun on mitä odottaa!

En ole oikein vielä jäsentynyt ajatukseen, että meillä on häät kuukauden päästä! Elelen tyynesti levollisuuden kuplassa, jossa kaikkeen on vielä paljon aikaa ja asiat hyvällä mallilla. Kukat ei kasva vaikka niille kävisi avautumassa, kuukaudessa ei tiputeta kymmentä kiloa ja muuhan onkin ihan oikeasti mallillaan.

Paikkakorttien askarteleminen sai ajatukset jo hieman sellaiseen hää-asentoon. Mutta ehkä kuitenkin kaikkein paras ohjelmoija on ollut se eteiseemme ilmestynyt 10 mämmi -laatikko, jonka saa avata vasta lauantaina. Ja sen laatikon päällä oleva paperipussi, josta saa ottaa yhden vihjepaketin joka päivä.

Jep, minulla on lauantaina polttarit.

Päivän tiesin ennalta, koska tässä hommassa vapaat viikonloput ovat harvinaisia. Lisäksi ne harvat tulee yleensä tungettua täyteen ohjelmaa jo kuukautta aiemmin. Yllätyskaappaus töistä olisi toki kutkuttanut tämän naisen nauruhermoa, mutta haluan kunnioittaa kohtaamiani seurakuntalaisia. (Heitä tuskin naurattaisi, jos pappi kiikutettaisiin pois hautajaissaatosta ja tällättäisiin batman-asuun.)

Polttareihin liittyy ehkä enemmän hermojen kirskuntaa kuin häihin. Koska minä en saa hallita kaikkea! Lisäksi lähes kaikki "uutiset", joita olen saanut ennen polttareita ovat olleet jotenkin ikäviä. Milloin kukakin on ilmoittanut ettei pääse osallistumaan tai että on pikkusen otsasuonta tykyttänyt... Toki tunnen omat ihmiseni ja tiedän, että siellä on nyt paljon vaikeita (ja rakkaita!) naisia samassa sopassa keittelemässä. Ilmeisesti myös toiveeni ja mieltymykseni ovat jääneet ystävilleni suureksi mysteeriksi, joten edessä voi olla mitä vain. (Olenkin jo pidemmän aikaa epäillyt, että ajoittan puhun kiinaa enkä siksi tule ymmärretyksi)

Mutta nyt minulla on pussukka ja leimattuja kääreitä. Olen menossa jo kohdassa DAY THREE. Ilmeisesti nämä paketit ovat vihjeitä tulevasta. En tiedä millainen vihje on kikkelinmuotoinen tictac... tai miten se liittyy Morsiamen kirjaan, johon piti kirjoitella asioita, joista Kalamies minussa erityisesti pitää. Ja mikä on tämän päivän vaaleansininen rusetti? Teoriani on tällä hetkellä jotain sellaista, että minulle luvataan palkaksi kikkelikakku, jos vain laulan julkisesti Liisa Ihmemaassa -asussa (ehkä Saarijärven liikenneympyrässä) oodia miehelleni, joka rakastaa minussa tiettyjä asioita (sijoita lauluun).

Näillä teorioillanihan saan vihjattua itseni vaikka kuuhun. Pitänee hieman rajoittaa, etten pety teehen ja afrikan tähteen. Toivottavasti saan ainakin hassun hatun (mullahan on jo kyllä rusetti!), koska teemabileista vaan on niin pitkä aika.

Onneksi on jotain, mitä odottaa.

Etkö ymmärrä..?

Minä olen varsinainen ammattiymmärtäjä.
Vaikka minua loukattaisiin, pettyisin ja suuttuisin, huomaan jo sanovani:

kyllä mä ymmärrän

Hemmetti! Aina vaan ymmärrän.
Että kun on kiire  ja elämä kesken ja vaikeampaa kuin kenelläkään, kynsi katkesi ja kissa karkasi ja pissasi mennessään sänkyyn.

Että hei vaan, maailma! Tässä mä makaan, kävele yli, mä ymmärrän!

Summertime Sadness.

Now and then I think of when we were together
Like when you said you felt so happy you could die
Gotye - Somebody I used to know

Minulla on ihan hirveän fiksuja ystäviä. Ne puhuu viisaita ja ne jakaa hassuja kuvia yksisarvisista ja saa minut nauramaan. Se yksikin tietää, että jokainen on vähän autisti. Tätä viisautta mietin mm. rippileirillä kun turvallisuushakuisesti heijasin itseäni. Ja ne puhuu saattajista. Että ei kaikkia ole tarkoitettu jäämään, osa on tarkoitettu vain saattamaan. Läpi tästä pätkästä, tuonne mutkaan. Sitten ne jää sinne. Ja tulee uusia saattajia. Onneksi on myös niitä nysvääjiä, jotka jää ja joille voi soittaa töihin ja joiden kanssa saa chattailla kesken koulutuspäivän ja jotka sanoo "oot tyhmä, kun mietit tolleen" eikä se haittaa mitään, koska ne tietää. Nämä ajat erottavat jyvät akanoista, saattajat niistä, jotka jäävät. Joskus vain sen eron huomaaminen, myöntäminen, tekee hetken kipeää.

"menee vuosia ennen maan aavikoitumista
mutta lopulta taivas ja helvetti kättelee
---
se ei ollut suuri rakkaus, se oli valinta
suren osaani vain koska tulen sen menettämään"
SMG - Baladi 2 - Nuorukainen

Näin häiden alla on rankkaa olla niinkin epäromanttinen kuin minä. Yritä siinä sitten koota soittolistaa, kun kaikki suosikkibiisit kertovat kaipauksesta (lapsuuteen, toiseen aikaan tai paikkaan), erosta tai kuolemasta (tai vertauskuvin molemmista, sillä eikö erokin ole joskus kuin pieni kuolema? On vain vaikempi surra jotain, mitä ei voi haudata, mikä ei suostu kuolemaan). Onneksi minulla on mies, joka ymmärtää. Hän on julistanut pannaan kyyhkyset, sydämet ja sormuskuviot. Ja karaoken. Toisaalta on hauska tehdä itsensä kanssa retkeä hääsuunnittelun, söpistelyn ja romantiikan maailmaan.

Kiss me hard before you go
Summertime sadness
I just wanted you to know
That, baby, you're the best
Lana Del Rey - Summertime Sadness

Tämä kesä on ollut etenkin sään puolesta vähän kämänen kesä. En pidä helteestä, mutta tämä jatkuva +13 alkaa olla jo naurettavaa. Monta vuotta pihlaja puski marjaa enemmän kuin jaksoi kantaa ja auringonkukat kukkivat kaksimetrisissä varsissa. Ja sinä vuonna, kun minä haluaisin hääkoristuksena käyttää ko. luonnonantimia - ei yhtäkään! Auringonkukat ovat 10cm korkuisia taimia, pihlajan kukintaa ei edes huomannut. Onneksi meillä on suunnitelmat B, C, D ja Ö (pessimisti ei pety koskaan). Mutta epäromantikolla on aina hyvä ohje mihin tahansa juhlasuunnitteluun: tahallaan vähän ketuilleen!