-Parvekkeet kuvastavat ihmisen kyltymättömyyttä, tyytymättömyyttä ja laiskuutta. Kaikki mistä ei raatsita luopua tai ei jakseta kantaa kaatopaikalle, sullotaan pervekkeelle.
-Parveke on mielentila.
-Ihmiset ovat aina täynnä halua nojautu eteenpäin ja kurkistella ylöspäin.
-Ne kuvittelevat olevansa korkeammalla kuin ovatkaan, parvekkeet ovat ihmisen ylpeyden tiivistymiä.
-Muistakaa sairaaloiden parvekkeet, miten potilaat nauttivat ensimmäisistä lämpimistä päivistä viltti polvillaan!
-Sinä ja sinun loputon ymmärtäväisyytesi ja hempeilysi.
-Katsokaa nyt tuotakin parveketta.
-Mitä siellä oikein tapahtuu?
-Pitäisikö tuohon puuttua?
-Liian myöhäistä.
-Sitä paitsi ihmiset tarvitsevat miksi jumala ei tehnyt mitään -kysymyksen.
Jumalat katsovat ihmisten parvekkeita
Anja Snellman: Parvekejumalat (Otava 2010)
Lupaamani kirjakartoitus. Ja yllä suosikkikohtani koko kirjasta - vaikkei se kuvaakaan kirjan tyyliä kokonaisuudessaan.
Aluksi Parvekejumalat oli ärsyttävän rikkonainen ja poukkoileva kirja. Hiljalleen se kuitenkin imi mukaansa ja punoi kahden päähenkilön elämät yhteen kohti julmaa loppua. Kirjan keskiössä on nuori suomalainen nainen, Alla-Zahra, joka on palaamassa islamiin (islam ei puhu kääntymisestä vaan palaamisesta). Toisaalta kirja kertoo (ehkä enemmän) somalimaahanmuuttajatytöstä. Anis on 15-vuotias muslimityttö, joka tahtoisi elää kuten "lumikkitytöt".
Parvekejumalat ei pyri kuvaamaan islamia uhkana tai pahana asiana. Se nostaa esiin kaksi näkökulmaa uskontoon ja uskoon. Alla-Zahra kokee länsimaisen kulttuurin ahdistavana, pakottavana ja tuhoavana. Islam on hänelle kaikkine sääntöineen turvaa ja rajoja. Peittävä pukeutuminen suojaa. Luopuminen vapauttaa.
Anis taas kokee islamin tukahduttavana. On vain sääntöjä ja kieltoja - jotka koskevat vain naisia ja suvun kunniaa naisen kautta. Perhe ei tue opinnoissa, kaikkea epäillään ja yhteisö sanelee tavan elää. Luvattomasta toiminnasta kuritetaan. Alla H. on ainoa vaihtoehto.
Ehkä kyse lopulta on juuri vapaudesta valita. Islam houkuttaa länsimaissa, koska meillä on vapaus valita se. Meillä on vapaus luopua kaikesta, peittää päämme, alkaa rampata rukoushuoneella. Vahvasti islamilaisessa kulttuurissa ei ole samaa vapautta valita kristinuskoa tai länsimaista elämäntapaa. Epäkunnioittava elämä saattaa johtaa "parvekeonnettomuuteen". Alla-Zahra sai valita islamin elettyään ensin rankemman kautta koko länsimaisen nuoruuden. Alla-Zahralla oli myös vapaus olla vahva, itsenäinen, länsimainen musliminainen. Aniksen ainoa vaihtoehto oli joko sopeutua islamiperheensä sääntöihin tai alkaa elää kaksoiselämää. Hänen tulee alistua, säilyttää perheen kunnia - ja kuulua miehelle koko elämänsä.
Näkökulmasta riippuen kaiken peittävä huntu saattaa olla vapauden tai täydellisen tukahduttamisen symboli. Ero lienee siinä, saako hunnun pukea päähänsä itse vai asettaako joku sen sinulle. Saatko sinä valita kommunismin vai valitaanko se sinulle? Saatko sinä valita Jeesuksen vai tuputetaanko se sinulle? Saatko sinä valita yliopiston vai saneleeko sen suvun traditio? Saatko valita puolisosi?
Islam (erityisesti naisen näkökulmasta) on jälleen nousussa. Mutta kuten kaikissa uskonnoissa, myös islamin piirissä esiintyy ilmiöitä, jotka ovat enemmän heimokulttuuriin tai paikallisiin tapoihin liittyviä perinteitä kuin suoraan Koraanisra nousevia sääntöjä. Toki kaikki voidaan tarpeen tullen perustella Koraanilla. Tai Raamatulla.
Ja ihan hetki sitten TV2 lähetti ajankohtaisohjelman arabikulttuurista, jossa naisen kunnia (eli neitsyys) on yksi elämän tärkeimpia asioita. Niin tärkeä, että se voidaan jopa palauttaa leikkauksella. Linkki Areenaan, jossa ohjelma nähtävissä vielä parikymmentä päivää, tässä. (Silminnäkijä: Säädytön nainen)
Ehkä ihmiset todella tarvitsevat mikseijumalatehnytmitään -kysymyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti