keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vuosi yhdessä!

Suhteeni Urhoon ja Ylermiin on pian kestänyt vuoden! Juhannuksen alla nuo monivarpaiset hieman ujot kissanpojat meille haettiin. Ja niille piti antaa urhoolliset nimet, voimakkaat. Noh, Ylermi näytti niin tossukalta, että sai pappanimen - ja Kekkosesta tuli Urho, koska se rimmaa paremmin Ylermiin. Toinen näyttää mangustilta ja toinen leijonanpennulta - edelleen.

Molemmista on tullut ihmisrakkaita purruttajia. Urho on edelleen mammanpoika, Ylermi itsenäisempi, mutta kyllä sekin sylin ymmärtää. Oi sitä onnea ja autuutta, kun pääsevät juhannuksesi mummolaan maalle ulkoilemaan. Niin kaupunkilaisia ne tosin ovat, että hiekkalaatikolle pitää päästä!

ensimmäisiä iltoja yhdessä
joulun aikaan


 meidän arkea
Ylermi on pyykkäri
ja linssilude

 <3:llä Ylermi-Kyllikki & Urho-Kaleva!



Hyvä me!

Ja hyvää ja turvallista juhannusta kaikille! :)


lauantai 16. kesäkuuta 2012

about my obsession with death and some other things.

Tämä blogi tekee kuolemaa.

Olen epäillyt sitä jo pitkän aikaa. Tämä on syntynyt ajatusten kaatopaikaksi. Tämä on erojen ja surujen blogi. Jotenkin jopa se reilun vuoden takainen hetki, jolloin minulle oli Se Toinen rinnallani, näyttäytyy kipujen ja kysymysten kirjoituksina. Nyt olen päässyt jotenkin paikalleni. Minä muutun ja tämä blogi muuttuu lohduttuneen ihmisen arkipäiväkuvauksiksi. Minulla on vain vähän ajatuksia - ja nekin vähät pitäisi valjastaa seurapuheiksi, saarnoiksi, rippikouluoppitunneiksi.

Tai kastepuheiksi ja siunauspuheiksi. Mietin, miksi minun on helpompi kirjoittaa siunauspuhe kuin kastepuhe. Miksi olen hautajaispappi? Yksi syy on tarinoissa. Kun tapaan vainajan omaisia, kuulen ihmisen tarinan. Kuolema tekee ihmisen tarinasta valmiin. Ja sen voi kertoa monin tavoin. Se on kuitenkin tarina ihmisestä, elämästä. Kasteella keskiössä on lapsi, jolla ei vielä ole tarinaa. Emme vielä juurikaan tunne sitä pientä ihmistä, jota ollaan liittämässä Jumalan lapseksi. Tarinaa ei vielä ole.

Tarinoiden kautta aloin miettiä luottamusta. Tässä työssä suru ei ole raskasta vaan luottamus. Ihmiset kertovat minulle tarinansa sellaisena kuin se on, avaavat sielunsa salaisuudet - koska minä olen pappi. Sielunpaimen, sielunhoitaja, luotettu, uskottu. Ja mitä läheisemmän ihmisen tarinoita kantaa, sitä raskaammilta ne tuntuvat.

Vaikka ammattitaitoa (tai jotain) on se, että osaa hallita ne siniset muovipallot, laittaa ne paikalleen. Nähdä ihminen eikä vain sitä tarinapalloa. Nähdä sinut sinuna.

Luottamuksen raskaudesta ja leskimiesten surusta (jostain syystä leskimiehet surettavat minua) huolimatta iloitsen tästä työstä. Kohtaamisista, niistä raskaistakin. Niistäkin hetkistä, kun seisoo haudalla mustassa jakkupuvussa suorassa auringonpaisteessa mäkäräispilvessä, ja kukkien laskeminen tuntuu jatkuvan loputtomasti.

Mutta ei nyt vielä lasketa kukkia tämän blogin haudalle. Kesä tuokoon mukanaan hiljaiseloa, kun ripareiden ja ruuhkautuvien toimitusviikonloppujen välissä etsiydyn poikaystävän kainaloon. Pitäähän meidänkin tarinaamme luoda, nyt kun olen oppinut luottamaan siihen, että hän todella on olemassa - ja minun. Kauhukseni huomasin jo lakanneeni tekemästä varasuunnitelman varasuunnitelmaa ohareiden varalle. Luottamuksenosoitus sekin.

Vaan kiinnostaako ketään työssäkäyvän pariutuneen ihmisen ihmettely siitä, että kissat eivät osaa syödä kalaa? :D








torstai 7. kesäkuuta 2012

Kirjakieltä?

Miksi papit puhuvat kirjakieltä?
Miksi saarnat valmistellaan eikä anneta Hengen puhua vapaasti?

Koska

Saarnat kuulostaisivat jotenkin tältä

Jos sä niinku mietit silleesti, et Jeesus ois kuollu sun puolesta. Ja sit sä tajuut, et hei, tää onkin aika siisti juttu ja sit sä kelaat, et voisit kertoo siitä kaverilles - tai näin. Mut miksi sä sit et kerro siitä tai silleen? Meikäläinen tos yks päivä katteli oravaa ja mietti, et se kyl kertois jos löytäs pähkinän, niin kertois siit sit toiselle oravalle tai silleesti. Niinku mieti! Se kertois. Siitä pähkinästä. Tai ainakin jos meikä ois se orava. Et miks sä et kertois Jeesuksesta. Kun se on kuitenkin silleesti aika iso juttu, ei siis se pähkinä vaan niinku Jeesus ja kaikki se juttu siinä.

Kätsäätkö mun driftin?