Joulukortti.

Iloista joulua!

Toivottavasti moni teistä sai ihan oikeita joulukortteja. On ne vain niin paljon kivempia kuin hätäpäissä aattona lähetetty tekstiviesti tai facebookissa jaettu onnellinen perhekuva. Vaikka arvostankin erään ystäväpariskuntani toteuttamaa ideaa lahjoittaa joulukortteihin varatut rahat köyhään kaukaiseen maahan. Joulukorttirahoilla saatiin kovin monta suola-sokeriannosta ja paljon puhdasta vettä. Sellainen facebook-viesti oli mukava avata. (Mutta ei enää niitä kolmeakymmentä hauskaajouluamyösteidänperheelle -vastauksia)

Mutta silti. Että edes kerran vuodessa saisi jotain, johon on joku toinen kirjoittanut sinun nimesi ja oman nimensä. Painanut kynän paperia vasten ja piirtänyt sinun nimesi. Muutaman rivin verran ehkä ajatellut sinua.

Sosiaalinen media ja aina vain sähköisempi tapa viestiä on mielestäni vienyt jotain olennaista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Tykätään tiloista ja jaetaan linkkejä, kirjoitetaan sadan muun kaverin kanssa seinälle, että hyvääsyntymäpäivää. ("Miksi vaihtaa osoitteita tai puhelinnumeroita, onhan meillä facebook?!") Jopa tekstiviesti on yllättävä ja henkilökohtainen muistaminen. Ja unohtuvathan merkkipäivät usein itseltäkin, tai kortit jäävät ajelehtimaan laukun pohjalle... ja olenhan minäkin facebookissa muiden mukana seinille kirjoittelemassa. Mutta minä haluaisin muistaa muutenkin. Vaikka se ei ole ekologista, siitä on vaivaa ja vastaanottaja ei ehkä ymmärrä kortin valintaan käytetyn ajan ja ajatuksen arvoa.

Minä ajattelin monia, joille en korttia kuitenkaan postittanut. Vaihtelevin syin. Minulla on liiankin suuri sosiaalinen verkosto. Haluamme siksi vielä Urhon ja Ylermi-Kyllikin (kuvassa) kanssa toivottaa kaikille vakituisille ja satunnaisille kävijöille (sekä joulukorteista osattomille) valoisaa joulua ja siunattua uutta vuotta 2012!