Raksamies vs. lastulevy.

Remontti ei ole yhtään mun juttu. Tuskin olisi rakentaminenkaan.

Onneksi miestä kiinnostaa.

Vaikka lastulevy on edelleen vihollisemme numero 1.

Siitä tuli kaappi!

Jumalan merkki.

Yksi merkki seuraa meitä kehdosta hautaan. Se piirretään kasvoihin ja rintaan kasteessa todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Sillä siunataan meitä jumalanpalveluksissa ja elämän eri vaiheissa Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Se piirretään hiekalla arkun kannelle: Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä.

Risti.

Teloituksen merkistä voiton merkiksi, ikuisen elämän ja rakkauden merkiksi.

Oma puuseppäni teki minulle ristin. Se on koivua ja jalusta pähkinäpuuta. Se tuoksuu sitruunaöljylle. Otan sen mukaan kotikasteille, jotta ristin sanoma olisi läsnä myös elämän alussa. Sillä risti on läsnä myös elämän lopussa, ikuisuuden alussa. Risti osoittaa meille tien ikuiseen elämään.

"Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias. Ilm. 1:18

Adventti-iloja.

Parvekenäkymäni tänään iltapäivällä.

Meille satoi sunnuntaina lunta! Vielä aamulla mustasta maasta törrötti lehdettömiä puita kohti kirkastuvaa taivasta. Kirkon jälkeen otin Herculesta katsoessani pienet päiväunet ja herätessäni maa oli peittynyt valkoiseen. Ihanaa! Tosin ihan yhtä ihanaa kinostunut lumi ei ollut seuraavana aamuna, kun kaivoin autoani esiin lähteäkseni äidin kanssa jouluostoksille.

Rakas äitini oli neulonut minulle pitkävartiset sormikkaat! Ohje jälleen Novita-lehdestä syksy 2011. Helmineuleella tuli aika kiva pinta. Tällaiselle kelille juuri sopivat lämmittimet.

Mutta jotain vielä parempaa! SIILILAPASET. Äidin työkaveri oli löytänyt ohjeen netistä (kiinnostuneet voivat googlettaa) ja vinkannut äidilleni, jonka piti tietysti heti päästä kokeilemaan. Kaupasta kerä 7 veljestä Raitaa ja joku pörrölanka, mikä sattui löytymään. Kolmen päivän kuluttua kaksi siiliä pesiytyi meille. Ihan mielettömän sympaattiset lapaset. Pitää vain muistaa nostaa ne korkealle jemmaan, sillä ne ovat myös Urhon ja Ylermin mielestä vastustamattomat.

Olen jo vuosia ottanut kuvia joulukorttiaskarteluistani, etten ihan joka vuosi lähetä samanlaisia kortteja. Melkoisen tyyliuskollinen näytän kuitenkin olevan: keep it simple stupid. Tässä esimerkkejä tämän vuoden tuotoksista. Meillä oli jo marraskuun alussa työporukalla askarteluilta, jossa tuotin ensimmäiset kymmenen korttia. Tykkään itse tosi paljon - toivottavasti myös vastaanottajat. :)

Saatuani tänään adventtikortin innostuin kuluttamaan vapaapäiväni tekemällä loput joulukortit. Hommahan lähti täysin käsistä! Pari puuttuvaa korttia -ajatus muuttui no kyllä sillekin vois tehdä -ketjureaktioksi, ja korttien kanssa askaroidessa meni koko päivä. Idea on sama kuin aiemmissa korteissa, mutta kotini materiaalit ovat rajallisemmat. Korttipohjat ja kiiltopahvin palloja varten ostin, muuten käytin kierrätysmateriaaleja: vanhoja lahjapapereita, jämälankoja, juuttinarua, edellisvuosilta yli jääneitä tähtikuvioita.

(Pingviinikevennys: joulutähti vuodelta 2008 tai jotain) 

Pitkästä aikaa on aikaansaanut olo. Muutama kuori pitää vielä korteille ostaa ja osoite metsästää, mutta siinä se sitten on. Kaivoin myös jouluvalot kaapista ja seuraavaksi taidan viritellä talvisemmat verhot ikkunaan. Onko minusta tulossa jouluihminen? Vai onko tämä kurottautumista omien ihmisten suuntaan? Minä ajattelen teitä, paperihaavojen ja liimatukosten keskellä minä olen teidän kanssanne. :)

Hyvää adventtiaikaa!

Lämpöisiä juttuja.

Syksy on täällä. Outo ja väritön syksy. On syyskuun 21. päivä ja puut ovat enemmän vihreitä kuin keltaisia tai punaisia. Sade vetää jopa vannoutuneen syysihmisen mieltä vähän matalaksi. Onneksi on punaiset Hai-saappaat ja keltainen sadetakki. Sellainen, jonka nähdessään alkaa hyräillä "sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta..." Ja onneksi nyt on aikaa vetuloidan Humpan kahvilassa, lukea kirjaa ja neuloa!

Pälli ilme (tervetuloa nunnaluostariin!), mutta tarkoitus oli havainnollistaa tämän reuhkanan käyttötarkoitusta. Eikä minulla ole kanssa-asukkaita ottamaan ihania taidekuvia (eikä tämä ole sellainen blogi) ja itselaukaisusta en edes sano mitään. :)

Tässä yritin havainnollistaa huivin kokoa ja väriä. Lanka on siis Novitan Polku, väri Porkkana. Tykkään väristä tosi paljon, vaikka se alkuun vaikutti melko tummalta. Ohje löytyy Novitan lehdestä Syksy 2011. Itse en yrittänytkään tasata kahden langan raidoitusta ja käytin täydet kerät, jolloin huivista tuli hieman isompi ja "sekavärisempi" kuin ohjeen mukaan olisi tullut. Tämä oli nopea tehdä luennolla istuessa.

Tässä yksi ikuisuusprojektini. Mallin löysin vuosia sitten Hehkuvaisen (vanhasta?) blogista. Ohje oli englanniksi, enkä tiennyt, minkä vahvuista lankaa työhön tulisi käyttää. Käytin Isoveljeä, mikä on aivan liian vahvaa tähän pitsineuleeseen. Paremmin sopisi jokin Polku-langan paksuinen puuvillalanka. Pitsikuvio on kuitenkin ihana ja melko helppo. Neuloin tätä takkia kesinäni Ähtärissä ja viimeistelin sen viime syksynä. Opin todella paljon tätä väkertäessäni. Raglan-hiha ja pitsikuviot eivät enää kauhistuta minua.

Tässä kuvio näkyy hieman paremmin, vaikkei pääsekään oikeuksiinsa kuvassa. Napit näyttävät mustaa vasten ihan kissan silmiltä.

Ja kissan silmistä kissoihin.
Minulla on ollut ikävä mun poikia. Eli pikkuisia kissojani, jotka asuvat evakossa äitini luona, koska omassa asunnossani ei saa pitää eläimiä. Enää ne eivät ole kovin pieniä, mutta pörröisiä ja mutanttivarpaisia ja -silmäisiä edelleen.

Tässä on mun neiti. Ylermi-Kyllikki, sukupuolineutraalisti kasvatettu kissa (Ylermi yllätti parin viikon oleskelunsa jälkeen olemalla tyttö, mutta puhun edelleen mun pojista). Tämä on varsinainen rimpula, joka nukkuu paljon ja mitä venyttyneimmissä asennoissa. Herätessään se pitää konserton: olen herännyt, huomatkaa minut. Vapaa-ajallaan Ylermi tekee lähes maanisella innolla kaivauksia kukkaruukkuihin ja myllättyään multaa koko asuntoon lekottelee itseensä tyytyväisen näköisenä seinänvierustalla.

Urho on kunnon kolli, vaikkakin jo munaton. Laiska läski, joka on jo kasvanut yli raapimispuustaan, ja jonka lempimakuupaikka on lavuaari. Siskoaan rauhallisempi, mutta kehrätessään kovaäänisempi. Kissa, jolla on todella suuret luulot itsestään ja omasta herruudestaan. Urho on selkeästi myös evoluution seuraava askel kohti kissojen maailmanherruutta, sillä sillä on peukalo.

Kun maailma on kylmä ja kova, pitää etsiä jotain pehmeää ja lämmintä. Keitetään vaikka teetä.

Nämä kauniit.

Äiti lähetti minulle paketin täynnä itsetehtyjä merihevosia. Sijoitin ne toistaiseksi Satumetsä-verhoni viereen.

 Kaksi suosikkiani epätarkasti. :)

Ostimme kaverille syntymäpäivälahjaksi kaksi tällaista Muurlan tuikkulyhtyä. Sen nimi on SYLI.
Paketin kupeessa oli Tommy Tabermanin säkeitä, jotka nekin ovat varsin kauniit:
Sylissä kanna naista, lasta, miestä
ketoa, kuuta, puuta: älä ikinä päästä! 
Sylissä kanna suurella halulla kaikkea sitä
mikä sinua kantaa:
sylissä kun kantaa saa, iloitsee, antaa.

Minulla on nyt viikon ollut hoidokkina Väinö-kissa. Hyvin ollaan pärjätty, vaikka meno meinaa äityä välillä turhan villiksi. Maukuminen ratkaistaan sylihoidolla ja ruualla. Selkeästi olisin siis äitiainesta. ;)
(Tässä taustalla muuten näkyy oman äitini tekemä sohvatyynynpäällinen sekä torkkupeitto.)

Tänään oli kaunis talvipäivä, joskin kylmä ja tuulinen. Ihailin sitä aamulla Humpan ikkunasta, kun päänsärky numero 2 ajoi minut ulos lukusalista valon, teen ja särkylääkkeen yhteishoitoon.

Huomenna saan kanssamme rötväilemään kauan kaivatun ystävän. Saan samalla hyvän syyn jättää graduttamisen taas hetkeksi, ja ehkä rauhoitun nukkumaan kokonaisia öitä ilman unia, joissa matkustan ex-poikaystäväni kanssa ryhmämatkabussilla Särkänniemeen tai joissa puolalaisen huoltoaseman pihalla kurssikaverini jää samaisen linja-auton alle, mutta yhä vain huuutelee kuinka monta Sannaa tunteekaan (seitsemän! eikun kahdeksan! yhdeksän!)... tai joissa hakkaan ihmistä rintaliiveillä, jotka eivät ole minun.
Alitajunta, se se vasta kaunis (ja kiero) onkin.

Näihin Edith Södergranin sanoihin päättäen:

Sinä etsit naista
ja löysit sielun 
- olet pettynyt.