Adventti-iloja.

Parvekenäkymäni tänään iltapäivällä.

Meille satoi sunnuntaina lunta! Vielä aamulla mustasta maasta törrötti lehdettömiä puita kohti kirkastuvaa taivasta. Kirkon jälkeen otin Herculesta katsoessani pienet päiväunet ja herätessäni maa oli peittynyt valkoiseen. Ihanaa! Tosin ihan yhtä ihanaa kinostunut lumi ei ollut seuraavana aamuna, kun kaivoin autoani esiin lähteäkseni äidin kanssa jouluostoksille.

Rakas äitini oli neulonut minulle pitkävartiset sormikkaat! Ohje jälleen Novita-lehdestä syksy 2011. Helmineuleella tuli aika kiva pinta. Tällaiselle kelille juuri sopivat lämmittimet.

Mutta jotain vielä parempaa! SIILILAPASET. Äidin työkaveri oli löytänyt ohjeen netistä (kiinnostuneet voivat googlettaa) ja vinkannut äidilleni, jonka piti tietysti heti päästä kokeilemaan. Kaupasta kerä 7 veljestä Raitaa ja joku pörrölanka, mikä sattui löytymään. Kolmen päivän kuluttua kaksi siiliä pesiytyi meille. Ihan mielettömän sympaattiset lapaset. Pitää vain muistaa nostaa ne korkealle jemmaan, sillä ne ovat myös Urhon ja Ylermin mielestä vastustamattomat.

Olen jo vuosia ottanut kuvia joulukorttiaskarteluistani, etten ihan joka vuosi lähetä samanlaisia kortteja. Melkoisen tyyliuskollinen näytän kuitenkin olevan: keep it simple stupid. Tässä esimerkkejä tämän vuoden tuotoksista. Meillä oli jo marraskuun alussa työporukalla askarteluilta, jossa tuotin ensimmäiset kymmenen korttia. Tykkään itse tosi paljon - toivottavasti myös vastaanottajat. :)

Saatuani tänään adventtikortin innostuin kuluttamaan vapaapäiväni tekemällä loput joulukortit. Hommahan lähti täysin käsistä! Pari puuttuvaa korttia -ajatus muuttui no kyllä sillekin vois tehdä -ketjureaktioksi, ja korttien kanssa askaroidessa meni koko päivä. Idea on sama kuin aiemmissa korteissa, mutta kotini materiaalit ovat rajallisemmat. Korttipohjat ja kiiltopahvin palloja varten ostin, muuten käytin kierrätysmateriaaleja: vanhoja lahjapapereita, jämälankoja, juuttinarua, edellisvuosilta yli jääneitä tähtikuvioita.

(Pingviinikevennys: joulutähti vuodelta 2008 tai jotain) 

Pitkästä aikaa on aikaansaanut olo. Muutama kuori pitää vielä korteille ostaa ja osoite metsästää, mutta siinä se sitten on. Kaivoin myös jouluvalot kaapista ja seuraavaksi taidan viritellä talvisemmat verhot ikkunaan. Onko minusta tulossa jouluihminen? Vai onko tämä kurottautumista omien ihmisten suuntaan? Minä ajattelen teitä, paperihaavojen ja liimatukosten keskellä minä olen teidän kanssanne. :)

Hyvää adventtiaikaa!