keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Monta kotia.

Olen tällä viikolla ehtinyt nähdä jo kaksi tulevaa kotia. Ihmetellyt pohjaratkaisuja ja miettinyt, pitäisinkö itse tästä. Jostain syystä mietin lähes aina toisten kodeissa, miten itse sisustaisin - tai viihtyisinkö kyseisessä kodissa. Eikä ajatukseni ole koskaan arvosteleva vaan enemmänkin utelias. Maailman voi nähdä niin monelta kulmalta.

Paljon on puhuttu myös tilasta. Säilytystilasta ja olemisen tilasta. Toinen sanoo, että kolmiossa on liikaa tilaa kahdelle - että aina se yksi huone jää käyttämättä. Toinen haaveilee neliöstä kahdelle ihmiselle. Kolmas asuu mielummin eri osoitteissa, että omaa tilaa ja aikaa riittää varmasti. Sitten on niitäkin, jotka jakavat sulavasti parinsa kanssa yksiön. Säilytystilaa ei koskaan ole tarpeeksi ja aika usein ylähyllyille ei yltä kukaan. Itse huomaan ihan sulavasti täyttäväni kahden kissan kanssa isohkon kolmion.

Moni muuttaa. Ainakin fecbookin arkihaasteen perusteella useampikin tuttavani ja ystäväni vaihtaa näinä päivinä osoitetta. Olin itsekin pienesti auttamassa työystävän muutossa. Oma sisäinen muuttoni on vielä hieman kesken. Etenkin olohuoneessa on monta kohtaa, johon pitäisi. Makuuhuone odottelee uusia tapetteja - ehkä kesällä sitten.

Aiemmin julistin mielessäni tämän ajan Rakkauden kevääksi 2014. Tämä voisi olla myös Muuttojen kevät 2014. Ehkä niissä on jotain samaa, rakkaudessa ja uudessa kodissa. Nekin voi nähdä niin monesta kulmasta ja molemmissa tarvitaan kompromisseja, ehkä ripaus luopumistakin.

Ei ole täällä mitään pysyvää, 
vain sinä Herra, sinä luoksein jää
virsi 555

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Huvittamattomuus.

Tänään ei huvita.
Ei oikein saa aikaiseksi.
Vaikka kuitenkin sitten jotakin.
To Do -listalla on aika monta ylivetoa.

Mutta ei huvita.
Haluaisin vain parvekkeen ja järvinäköalan.
Haluan tuijottaa rannattomuuteen
ja ehkä lukea vähän kirjaa.

Laitan silmät kiinni ja
mielikuvissani juoksen.
Olen kaukana tästä.

Aamusta, jolloin ilmoitukset ovat vääriä ja väärin.
Ihmiset soittavat väärille ihmisille,
koska jossain joku neuvoi niin.
Harmittaa.

Teen uuden listan.
Ehtii nämä huomennakin.
Nyt kahlataan tämä päivä,
huvittamattoman.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Hiljainen viikko kuvina.

Papille hiljainen viikko on harvoin hiljainen. Minulla oli hiljaisen viikon alkaessa maanantaina takana jo viikon työt ja ISKO-leiri. Pääsiäisaika on silti todella kivaa aikaa tehdä juuri tätä työtä. 
Olen luvannut itselleni ottaa enemmän kuvia, joten tässä edes yritystä! 
Tällä kertaa hiljainen viikko näytti tältä: 

Malkamaanantai: 
Evankeliumit kertovat kuinka Juudas kavalsi Jeesuksen suudelmalla. Juudas Iskariot on minusta yksi kiehtovimmista Raamatun hahmoista - ja samalla surullisin. 
Kiinnitin työpäytäni kulmalle viime kesän leiriavustajalta saamani mannalapun. Saan siitä iloa ja voimaa valmistelutöihin, joita näpersin maanantaina toimistolla. 


Tikkutiistai: 
Jeesus on tuomareiden edessä. 
Tiistai-iltana meidän kirkossamme oli Markuksen evankeliumi -monologi. Olin myymässä käsiohjelmia. Nautin esityksestä todella paljon. Ihailin esiintyjän äänenkäyttöä ja pienieleisyyttä. Evankeliumin kertomus vangitsi minut - vaikka tiesinkin miten se loppuu (tai ehkä juuri siksi). 


Kellokeskiviikko: 
Jeesus tuomitaan. 
Minulla oli valmisteluvaiheessa vielä kolme messua. Kaksi niistä pääsiäisen aikaan liittyviä. Työpöydällä velloo taas listalappuja, että muistaisi edes osan. 


Kiirastorstai: 
Jeesus asettaa ehtoollisen. 
Tässä on kuva lasten pääsiäishartauskiertueelta. Oikeasti kuva on tiistailta, mutta samaa settiä kierrätimme maanantaista torstaihin koko seurakuntamme alueella. Kiirastorstainmessussa sain olla liturgina juuri tässä kuvan kirkossa. Tämä on minun kotikirkkoni. 


Pitkäperjantai: 
Jeesus kuolee ja hänet haudataan. 
Tässä kuva pitkäperjantai-illan rukoushetkestä. Siinä on mun kengät - tärkeänä osana illan puhetta. Pitkäperjantai oli tällä viikolla rauhallisin päivä ja ehdin hieman hengähtääkin Kalamiehen kanssa. 


Lankalauantai eli hiljainen lauantai: 
Jeesus on haudassa, tuonelassa. 
Pappi sen sijaan oli siunaamassa hautaan, kastamassa ja illalla vielä viettämässä pääsiäisyön messua. Kalamies oli karvalasten kanssa kotona ja Ylermillä oli selkeästi jotain asiaa (esimerkiksi: pissittyäsi, ole hyvä ja laske kansi). 


Pääsiäispäivä: 
Kristus nousi kuolleista! 
Sunnuntaina tämä nainen oli jo aika uupunut. Aamulla avustin messussa ja lähdin vielä siunaamaan. Iltapäivällä käytiin Kalamiehen kanssa porukoilla vaihtamassa autooni kesärenkaat. Illalla laitoimme herkkumättöä: nachoja ja härpäkkeitä uunissa. 


2. pääsiäispäivä: 
Jeesus ilmestyy opetuslapsille. 
Ystävä tuli brunssille. Kerrankin katoin oikein kauniisti servettien kanssa. Tarjottavana oli salaattia, hedelmiä, patonkia, suolakeksejä ja juustoja sekä tietysti kahvia. Kuvan otin luonnollisesti vasta jälkeenpäin... :D 


Siunattua ja riemullista pääsiäisaikaa! 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Noah.

Nooa, rakenna Herralle arkki, arkki
Nooa, rakenna Herralle arkki, arkki
Rakenna se honkapuusta, puusta
Lapset Jumalan
Siis nouse ja kiitä ja ylistä Herraa, Herraa...

Ja niin meni Nooa ja rakensi arkin, koska Herra Luoja käski niin. Jotenkin näin meni myös elokuvan Noah tarina, vaikka raamatullista esikuvaansa synkempi kertomus olikin.

Darren Aronofskyn ohjaama Noah ammentaa Raamatun vedenpaisumus-kertomuksesta. Mukaan on kuitenkin sotkettu paljon juutalaista mystiikkaa. Apokryfikirjoja ja omaa näkemystä. Mukana on paljon sellaista, mitä Genesiksen luvuissa 6-9 ei kerrota. Mukana on (minun mielestäni) myös paljon viittauksia muualle Raamattuun ja sen sisältämään symboliikkaan. 

Teologi ei pääse silmälaseistaan koskaan, mutta nimenomaan teologian elokuvaa katsoessani olin ihan fiiliksissä. Minusta tuntuu, että ohjaaja todella tuntee Raamatun alkukertomukset ja sen mytologian, josta ammentaa tarinansa. Elokuva Nooasta on juuri nyt todella ajankohtainen - pahuus yltyy maan päällä, Luojan luoma vihreä maa on joko ryöstöviljelty kuivan harmaaksi erämaaksi tai se on peittynyt vereen. Jumala tuntuu olevan mykkä, ihminen on sokaistunut omasta asemastaan luomakunnan kruununa. 

Elokuva palasi väläyksin aina kahteen kertomukseen: syntiinlakeemukseen ja veljessurmaan. Kielletty hedelmä, kourassa oleva kivi. Nämä kaksi alkukertomusta ovat läsnä myös arkissa - pelastusveneessä. Siihenkin "uuteen Eedeniin" luikertelee käärme (joka ei alunperin kuulu Paratiisiin lainkaan, kuten pahuus ei alunperin kuulunut Eedenin lainkaan vaan luikerteli paikalle vaivihkaa). Arkin salamatkustaja puhuu Eedenin käärmeen kieltä ja tarjoaa kiellettyä hedelmää sanoen: maailma on sinua varten. 

Noahissa Jumala on hiljainen Jumala, joka puhuu vain näyissä. Noah taas jotenkin sokaistuu omasta tehtävästään, vallastaan ja vastuustaan - ja käyttäytyy välillä kuin mielipuoli. Minua puhutteli Noahin inhimillisyys, epävarmuus, oikeassaolemisen tarve. Aivan kuten Raamatun vedenpaisumus-kertomuksessa Jumala katui luoneensa ihmisen, katui myös Noahin Jumala. Noahin Jumala vain valitsi mykkäkoulun aseekseen - mutta lopussa hän rakkautensa kautta antoi ihmiskunnalle uuden alun. Ja olihan siellä ihan lopussa jopa sateenkaari liiton merkkinä.

Tämä ei ole Raamatun Nooa. Ja juuri siksi tämä elokuva on katsomisen arvoinen.

+ Anthony Hopkins
+ Luomiskertomuksen kuvitus

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Päivän ajatus.


Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

- Eeva Kilpi -


Tämä runo tuli vastaan yllättäen. Siitä tuli mieleen neiti P.
Mutta olkoon tämä nyt kaikille teille elämän urheille pienille ihmisille.

Hyvää huhtikuuta, kuukausista julminta!

Kuunnelkaa vaikka Samuli Putron uusinta, siinä on hyvä ote.
Etenkin siinä Kuka tahansa kelpaa -biisissä.