Yliopiston sähköpostin mielestä minua ei enää ole olemassa. Käyttäjätunnukseni on vanhentunut. Salasanani on virheellinen. Minut on poistettu järjestelmästä.
Nyt minä kuulun enemmän tänne kuin sinne.
Täällä kahvista maksetaan täyttä hintaa. Kokouksiin ehditään tasan kahdeksaan. Opiskelijakortti nuhjaantuu lompakossa. Syksy/Höst 2011. Tarra irvistää kulmistaan.
Ja minä katan vierailleni kahvit. Teen suolipiirakkaa. Pyydän kirjoittamaan Aikuiset ystäväni -kirjaan. Samat maneerit, samat tarinat. Vieraskirjan kansien välissä on ihmisiä sieltä ja täältä.
Se Toinen sieltä puuttuu. Joskus on kai liian vaikeaa pyytää ja antaa anteeksi. Sanoa se, mitä tarkoittaa eikä mitään muuta.
Hiljalleen kaikki asettuu.
Tämä on aika hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti