Aikuiset.

Et usko enää joulupukkiin
Et usko enää satuihin
Et käytä enää potkuhousuja

Heräät yhtä hankalasti kuin vanhempasi
Neljään asti valvoit viime yönä tiedän sen

Kiinnostavat pojat liikkuu kaupungilla joka ilta
Autot kiertää samaa ympyrää
Tiinan kanssa kioskin takaa löysit pullon Minttusuklaa-merkkisen

Mitenköhän vanhalta minä mahdan näyttää?
Sinustakin tullut on aikuinen, aikuinen, aikuinen 

Zen Cafe - Aikuinen 

 Kesälomallani tapasin paljon ystäviä. Osa vielä opiskelee, osa on jo töissä, osalla on lapsi(a). Kahden viikon intensiivikurssilla huomasin muutoksen. Jossain kohtaa olemme ylittäneet rajan. Sen rajan, jonka jälkeen keskusteluihin tulevat väkisin mukaan aiheet asuntolaina (mitä minä haluan, mitä voin saada), auto (osta, myy, vaihda), lapset (kuinka monta, milloin, miten ne kasvatetaan), avioliitto (vastavihityt, eronneet, hääsuunnitelmat ja ainekin!?!), virka (vakituinen, määräaikainen), työyhteisö (ja ne pelottavat naiset). Puhumme aikuisten asioista. 

Olen käynyt katsomassa asuntoja. Oli yksi tosi kiva, jota en voi saada. Oli yksi oudon muotoinen hyvillä lisukkeilla. On monta selattua ilmoitusta ja suttuista kuvaa. On varattu aika pankkiin.

Kai minä kuvittelin, että ollessani aikuinen olen elegantti nainen. Minulla on huoliteltu ulkoasu, korkokengät ja käsilaukku kohdallaan. Minulla on halvalla ostettu täysremontoitu kerrostalokolmio järvinäkymällä, ja mies säännöllisessä työssä.

Todellisessa elämässä minä olen edelleen aina myöhässä (ja yritän edelleen parantaa tapani). Vaatteet osuvat noin joka toisella kerralla kohdilleen. Koko kesän olen kuljettanut kaiken käsilaukkuomaisuuteni äidin ompelemassa kassissa (tsekkaa Aava-kuvista, se on aika hieno). Minulla on vuokrakaksio ja ihme ihastus ylihintaisiin ja kaikkien muiden mielestä huonoihin asuntoihin. Iltaisin itken Kalamiehelle puhelimeen. On ikävä ja paha mieli. Usein mietin, että se mies on meistä aikuisempi. Valmiimpi, vaikka sen koko elämä on kesken.

Ja kaveri vei minut syntymäpäivälahjaksi elokuviin. Katsoimme koko perheen animaation Urhea. Oli aika hyvä! :) Ja mitä siitä opimme: virvatulet voivat viedä sinut kohtalosi luo, mutta omat valintasi tekevät sinun tarinasi.  

Aava.

Toisia aava meri ahdistaa. Rannaton maisema ja loputtomantuntuisesti levittyvä vesi luo turvattomuutta. Toisille sama maisema edustaa vapautta. Kukaan ei ole määrittämässä rajoja. Kaikki voi jatkua loputtomiin.

Kävimme lomalla Kalajoen hiekkasärkillä. Siellä tuoksui mereltä. Kalamies kysyi minulta, miltä meri tuoksuu. Sisämaan ihmisen nenässä se tuoksuu suolalta, ja liikkuvalta vedeltä, vähän samalta kuin joki tai koski. Kahlasimme pehmeässä hiekassa nilkkoja myöten. Katsoimme rannattomuutta. Ja omaa kuvajaistamme häilyvästä vedestä.

Pohdimme paljon elämän valintoja. Kuinka rannatonta elämä voi olla - kaikki voivat periaatteessa valita ihan mitä vain. Koulupaikat ovat avoimia kaikille taustoista riippumatta, värivalopaikoissa kuka tahansa voi väittää olevansa mitä tahansa. Toisia mahdollisuuksien moninaisuus ahdistaa. Meri on liian aava. Toiset eksyvät tuhannelle merelle, toiset löytävät oman majakkansa, suuntansa.

Suljen monta ikkunaa /aukinaista, kutsuvaa / Viikkoja vai vuosia / Kerro, niin jaksan sulkea /

 Sulle annan kaiken kaiken / maallisen ja maanalaisen

pmmp: rakkaalleni

Minä rakastan rannattomuutta, ihastelen päättymätöntä järvenselkää. Haluan säilyttää ainakin ajatuksen vapaudesta. Vesireitit ovat merkkejä vapaudesta. Vaikka minä vakiinnun. Elämän meri ei avaudu edessäni uhkaavana. Minun virkani vakinaistettiin. Katselen myytäviä asuntoja - olisitko sinä minun kotini. Minulla on ihan oikea parisuhde. Monta suljettua ikkunaa. Saan olla tässä. Jalat lämpimässä hiekassa, katse horisontissa. Vapaa ja turvassa.

Toisinaan epäilen tämän olevan vain tyyntä ennen myrskyä.

Fifty-fifty.

Kesäloma on ohi. On nähty Pohjois-Karjala, Tampere, Oulu ja Kalajoki.

Nähty on myös elokuva 50/50. 

Nuori mies menee lääkäriin selkäkipuisena ja saa syöpädiagnoosin. Elokuva seuraa miehen ja tämän lähipiirin reaktioita, kun todennäköisyydet ovat 50/50. Ystävieni mielestä elokuva oli vähän liian hidastempoinen - eihän siinä lopulta tapahtunut oikein mitään. Minä pidin tästä. Vähän kuin Junon ja 500 Days of Summerin pikkuveli. Vaikkakin elokuva lopulta oli aika perus (vähän jenkki) draama  käärittynä kivaan indie-paperiin.

Niinhän elämä menee. Joskus lähtee tukka, toisinaan tyttöystävä. Aina jonkun osana on olla sen kunnansairaalan uuden psykologin ensimmäinen (kolmas) potilas. On hyvä, että joku osaa selittää kuinka normaaleja kaikki tunteet ovat, mutta toisinaan tarvitsee vain kaverin mukaan tuhoamaan exän tekemään taidetta. Äideiltäkin pitää kysyä mitä niille kuuluu. Ja joskus se urpoin kaveri on paras kaveri.

Olen kohta seurustellut kokonaista kolme kuukautta. Saavutan siis maagisen "suhteeni keskimääräinen kesto" -rajapyykin. Avioliittotilastojen valossa suhteen mahdollisuudet ovat 50/50.Vai pieneneekö onnistumisprosentti kaukorakkauksissa? Entä pikasuhteissa? Oliko se nyt parempi vai pahempi, että nainen on korkeammin koulutettu ja mies nuorempi?

En jää laskemaan. Eipä olleet todennäköisyydet kummoiset silloinkaan, kun tavattiin. Tai vastattiin ensimmäiseen viestiin. Etäily rassaa molempia ja ikävä nakertaa sielua. Mutta jos se ei rasittaisi, ei toisella olisi väliä. Jos ei ikävöisi, ei rakastaisi. Jokaisessa suhteessa on omat mörkönsä, olivatpa ne sitten maantieteellisiä tai päänsisäisiä. Niin kauan, kun meitä on kaksi yhtä mörköä vastaan, todennäköisyydet ovat paremmat kuin 50/50.

Hassu ja Haaste.

Olympialaisten lopettajaiset pyörii telkassa ja mieli Kalamiehessä, joka nukkuu taas kuukauden jossain siellä 300 kilometrin päässä. Mieli pyörii myös loman puolikkaassa, jonka vietin Pohjois-Karjalassa. Teologeja oli ihan huomaamatta ikävä - sen tajusi kaverin Läksäreissä. Jossain sellaisessa helppoudessa olla - vaikka tilanne sinällään oli jotenkin outo. Pojat kysyivät mukaan mehtään. En mennyt. Toisessa hetkessä olisin lähtenyt siltä istumalta. Bongailtiin Kalamiehen kanssa omakotitaloja. Se oli hyvä. Se oli meidän aikaa.

Loppukiri-blogin Kaisa haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen ja sitten keksimään uudet 11 kysymystä ja nakittamaan omalta lukulistaltani 11 vastaajaa omiin kyssäreihini. Koska ajatus on vielä matkalla kotiin, vastaan haasteeseen! (Kiitos, Kaisa, huomauttamisesta!)

1. Kuvaile tyypillinen arkiaamusi. 

Ensinnäkin, arkiaamuni tarkoittaa aamuja keskiviikosta sunnuntaihin. Herään torkuttamisen jälkeen aina vähän myöhässä. Keitän teetä, teen leivän tai otan jugurttia. Siivoan kissan laatikon. Etsin "sokeripalaa" paitaan, säntäilen ympäri kämppää, jätän puolet teestä juomatta, meikkaan ja lähden (liian usein) autolla töihin, joko kappelille, kirkkoon tai virastolle, jos on arki-arki.

2. Millaisista asioista stressaannut.

Aikatauluista, suunnittelemattomuudesta. Asioista, joihin en voi vaikuttaa.

3. Miten hemmottelet itseäsi? 

Luen hyvää kirjaa tai katson lastenelokuvaa sohvalla kunnes nukahdan. Syön hyvää ruokaa tai suklaata. Keitän teetä, jossa on paljon hunajaa. Sauna on myös hyvä, jos sellaisen äärelle pääsee. Lyhyesti: hemmottelen itseäni sanoilla ja sokerilla.

4. Rankaisetko itseäsi? Mistä asioista ja miten?

En. Minulla on todella huono itsekuri ja olen itseäni kohtaan todella epälooginen kasvattaja.

5. Miten hemmottelet läheisiäsi? 

Leipominen oli ennen tässä vahvassa roolissa. Nykyisin saatan tarjota hierontaa tai pieniä arjen palveluksia.

6. Miten olet tänään pukeutunut? 

Minulla oli siniharmaa kuviollinen paksua puuvillaa oleva mekko, mustat sukkikset ja punainen takki. Sellaista helppoa matkustusvaatetta, joissa kehtaa kuitenkin olla ihmisten ilmoilla. Vähän tytömpää kuin tavallisesti.

7. Sinulla on kaksi tuntia tuhlattavana kaupungilla. Missä käyt?

Kierrän omimmat rättiliikkeet ja kenkäkaupat. Saatan soittaa kaveria kahville riippuen siitä, missä kaupungissa aikaa on. Saatan kuluttaa jopa tunnin myös kirja- tai levykaupassa.

8. Mikä elokuva on yllättänyt sinut positiivisesti?

Vihaan romanttisia komedioita ja kreisikomedioita. Yllättäjiä ovat siis olleet Paksuna ja Bridesmades. Molempia markkinoidaan romanttisina komedioina/draamoina, mutta ne ovat osuvia ja oikeasti hauskoja, eivätkä juurikaan ällöromanttisia. 

9. Mihin elokuvaan petyit?

Jatko-osiin? Ice Age 4 oli pettymys, Pirates of the Caribbean 4 vielä isompi. Neljänneltä saman sarjan leffalta ei edes odota paljon - ja silti pettyy.

10. Kerro jostain hölmöstä heräteostoksestasi, vai teetkö sellaisia ollenkaan? 

Teen harvoin heräteostoksia - ja jos teen, olen niihin yleensä tyytyväinen. Mutta. Borat-dvd:stä olen maksanut 3.95 ja kyseinen levy on edelleen häpeätahrana elokuvakokoelmissani. Ei iskenyt, paitsi ne uimahousut painajaisiin.

11. Säilytätkö jotakin tavaroita, jotka olet ajatellut antaa lapsillesi tulevaisuudessa? 

Minulla on ainakin 3 isoa pahvilaatikollista pehmoleluja. Niitä ei saa hävittää. Äitini on tainnut hamstrata vauvatavaraa enemmän kuin minä. Jokunen mekko, potkupuku ja viltti varmasti odottelee minun jälkikasvuani. Tietysti jemmassa on myös kirjoja ja ehkä jopa Muumit vhs-kaseteilla. :D

Ja sitten kysymykset haastettaville (jätän suosiolla pois Kaisan jo nakittamat bloggaajat).

1. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
2. Missä näet itsesi 5 vuoden päässä?
3. Minkä yhden asian muuttaisit elämässäsi?
4. Mikä romaani on tehnyt sinuun vaikutuksen ja miksi?
5. Mikä biisi olisi teinivuosiesi tunnaribiisi?
6. Pelinimesi ( lempiväri + lempieläin esim vihreä pingviini)
7. Missä asiassa olet erityisen hyvä?
8. Mikä taas ei ole vahvuusalueesi?
9. Minne haluaisit matkustaa ja miksi?
10. Mikä on sinusta kaunista?
11. Mikä on nappu?

Odotan vastausta teiltä Umpirusetilla, Jumalan kämmenellä, Sailalai ,Sofia, Tuulisinakin päivinä
Ei ole siinä yhtätoista, mutta joskus puolikaskin on hyvä. :)

Jos sattuisit kysymään tänään, lähtisin kanssasi itään.

Minulla alkaa huomenna loma. Ihan ensimmäinen palkallinen ja ansaittu loma. Kaksi viikkoa työpuhelimeen vastaa vastaaja ja minä suhaan ympäri Suomea. Tänään pakkaan kissat laatikkoon ja vien ne äidin ja miehensä  hoiviin. Siellä päivystää myös pikkuinen musta karvakerä nimeltä Nestori. Nestori on kovin sosiaalinen kissa, ja Urholla on suunnattomia sopeutumisvaikeuksia.

Minä lähden Itään. Matkaseura tosin on kipeänä. Mikään ei laske lomafiilistä niin tehokkaasti kuin vieressä sairauttaan kärvistelevä rakas.

Minua kutsuu myös Tampere. Uusi naispapin juhlapukuni saapui lopulta - ja istuvuus on kuin perunasäkillä. Lopulta sovimme, että menen jakun kanssa ihan liikkeeseen ja yhdessä ihmettelemme, että mistä saumoista on muka otettu sisään 300 euron edestä... Tällä hetkellä jakun alle kätkee vaikka pienen ihmisen minun lisäkseni. (Mielestäni en kuitenkaan ollut raskaana pukua sovituksessa tilatessani)

Tarkoitus olisi suunnata myös Ouluun. Ihan vain kavereiden vuoksi.


Matkafiiliksiin ja kesälomatunnelmiin johdattaa aina yhtä varmasti Scandinavian Music Group: