perjantai 28. joulukuuta 2018

Lukuhaaste 2018

Helmet-kirjastot ovat useamman vuoden ajan julkaisseet vuosittaisen lukuhaasteen. Tänä vuonna hyppäsin ensimmäistä kertaa mukaan. Haaste jäi hieman kesken, mutta täydennän puuttuvia teoksia samaan aikaan vuoden 2019 haasteen kanssa. Tässä listassa suluissa ne kirjat, jotka tänä vuonna luetuista täyttäisivät oman kohtansa lisäksi myös jonkin vielä puutteellisen. :) 

Ehkä tässä on pari lukuvinkkiä sinullekin! Mielestäni parhaat merkitsin tähdellä* tai jopa kahdella**. 

Helmet-lukuhaaste 2018 niin kuin minä sen luin:

1. Kirjassa muutetaan: Rosa Liksom - Everstinna*
2. Kotimainen runokirja: Paperi T - Post Alfa*
3. Kirja aloittaa sarjan: Erik Axl Sund - Varistyttö* (Varistyttö-trilogia)
4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Erik Axl Sund - Varjojen huone
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit (1980-luku): (Stephen King - The Tommyknockers)
6. Kirja julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Väinö Linna - Tuntematon sotilas (kuuntelin äänikirjana)
7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan (Kiekkomaailma): Terry Pratchett: The Reaper Man 
8. Balttialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Tonu Onnepalu - Mandala
9. Kirjan kansi on yksivärinen:
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Juha T. Hakala - Tylsyyden ylistys
11. Kirjassa käy hyvin: Tove Jansson - Muumit ja suuri tuhotulva
12. Sarjakuvaromaani: Hunt Emerson - Danten Inferno
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Sarah Ford - Ole flamingo ja erotu massasta
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: (Miika Nousiainen - Juurihoito (Suomi, Ruotsi, Thaimaa, Australia))
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: (Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta, kääntäjä: Helene Butzow) 
16. Kirjassa luetaan kirjaa (self-help-opas): Antti Holma - Järjestäjä*
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: George Orwell - Eläinten vallankumous
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: Robert Lacey - The Crown (The Crown-sarjan ja tosielämän suhde) 
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Miika Nousiainen - Juurihoito
20. Taiteilijaelämäkerta: 
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Ernest Hemingway - Vanhus ja meri :(
22. Kirjassa on viittauksia pop-kulttuuriin: Noidan käsikirja
23. Kirjassa on mukana meri: A.W. Yrjänä - Joonaanmäen valaat**
24. Surullinen kirja: Hanna Hauru - Tyhjien sielujen saari
25. Novellikokoelma: Joe Hill - Bobby Conroy palaa kuolleista
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt (Israel): Amos Oz - Juudas
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai -pariskunta: Erik Axl Sund: Unissakulkija
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: Stephen King - Ruususen uni*
29. Kirjassa on lohikäärme: Christopher Dell - Noituus, magia ja okkultismi
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: Kim Leine - Kuilu*
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Pasi Ilmari Jääskeläinen - Sielut kulkevat sateessa*
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina**
33. Selviytymistarina: Robert C. O'Brien - Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat
34. Kirjassa syntyy tai luodaan  jotain uutta (ystävyys- ja rakkaussuhteita): Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa
35. Entisestä itäblokin maasta kertova kirja: Cristina Sandu - Valas nimeltä Goliat
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Max Porter - Surulla on sulkapeite
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Kari Hotakainen - Ihmisen osa
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Kari Hotakainen - Jumalan sana
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta
40. Kirjassa on lemmikkieläin (Pete-koira) : Stephen King - The Tommyknockers
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Lauren Beukes - Zoo City*
42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Tove Jansson - Näkymätön lapsi*
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Sofi Oksanen - Baby Jane
44. Kirja liittyy johonkin peliin: (Joonaanmäen valaat, Jumalten peli)
45. Palkittu tietokirja: 
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Margaret Atwood - Orjattaresi
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: Lisa O'Donnel - Mehiläisten kuolema*
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Lewis Carroll - Alicen seikkailut Ihmemaassa
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Matti Kivilahti - Vaillinaisesti sovinnainen
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Veera Nieminen - Ei muisteta pahalla

Lukemista odottavat vielä "Murtuneet mielet" (palkittu tietokirja) sekä "Läpi helvetin" (liittyy johonkin peliin, jääkiekko). Molemmat aion sijoittaa myös vuoden 2019 haasteeseen. hahhahhaa! 

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kaikki päättyy joskus.

Ensimmäisen kerran ajatus nousi mieleeni lokakuussa. Ehkä silloin, kun tuijotin työhuoneen lattiaa enkä osannut itkeä enää.
Olenkohan minä työuupunut?

Toisen kerran ajatus nousi mieleeni marraskuussa sillä hirveällä viikolla, kun kalenteriin ei mahtunut enää mitään ja olisi pitänyt vaikka mitä ja päässä surisi kuin herhiläispesässä ja lopulta huutoitkin autossa jotain onnettoman pientä viestiä, kun jollain oli paha mieli ja sitä piti aikuisesti selvittää.
Minä olen uupunut. Kaikkeusuupunut.

Palasin syyskuussa usean viikon kesälomalta. Olisi pitänyt olla iloinen ja virkistynyt. Olin jatkuvasti kireä ja pahalla päällä. Koin olevani huono työssäni, riittämätön ja epämääräinen. Kuppi alkoi mennä nurin pienimmästäkin poikkipuolisesta sanasta. Töihin meneminen alkoi ärsyttää, tutut naamat alkoivat ärsyttää.

Marraskuussa ensimmäiset ympärilläni alkoivat kysellä, onko minulla liikaa töitä. Pitäisikö minusta olla huolissaan? Joku ehkä puhuikin puolestani. Minä raahauduin päivästä toiseen. Viikonloput olivat parempaa aikaa, vaikka olivatkin täynnä työtä. Sain olla seurakuntalaisten kanssa. Siellä vieraiden joukossa tunsin olevani turvassa. Siellä pappeus kannatteli.

Tuli loma. En jaksanut lähteä Kalamiehen kanssa kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Jäin yksin kotiin.

Kävin minä työterveydessäkin. Kuuntelin, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä tilanteen parantamiseksi: Varata palaveri, ottaa puheeksi, ottaa asemani esimiehenä (tai jättäytyä esimiestehtävästä pois, jos minusta ei ole siihen) ja soittaa aika psykologille. Koska nukun (väärinä aikoina) ja syön (epäsäännöllisesti ja huonosti) enkä ole itsetuhoinen, en ole riittävän sairas saamaan apua. Tai sainhan minä nipun asioita, joita hoitaa, ja jotka sitten auttavat kivasti jollain rinnakkaistodellisuuden tasolla. Psykologin sain langan päähän kuukauden kuluttua työterveydessä käynnistä. Ajan psykologille sain ensi vuoden puolelle. Monta kertaa turhaan soitellessa mielessäni kävi ajatus: jos olisin yhtään huonommassa kunnossa, kuinka kauan jaksaisin edes yrittää?

Kun puhuin väsymyksestä, minua kehotettiin priorisoimaan töitä, delegoimaan tehtäviä ja ottamaan rennommin. Kuulin sen niin, että uupumukseni on oma vikani. Mitäs olen ollut innostunut työstäni, tehnyt työni hyvin ja halunnut esimiehenäkin olla kiinnostunut alaisistani ja heidän töistään. Tottahan se on, että helpommalla pääsisi, jos jättäisi menemättä töihin, jättäisi sähköpostit lukematta ja vastaamatta, siirtäisi kaikki mahdolliset tehtävät muille ja hoitaisi ne pakollisetkin niin puolivillaisesti, ettei ainakaan kukaan seurakuntalainen kehtaa pyytää tätä pappia toista kertaa minnekään.

Mitäs olet kiltti tyttö.

Marraskuu loma ja yksinäisyys tekivät silti ihan hyvää. Olen hiljalleen opetellut uudestaan olemaan. Ei se silti vie väsymystä pois. Töissä tuijotan tietokoneen ruutua: joulusaarna pitäisi tehdä. Tämä on kahdeksas joulu. Minulla ei ole yhtään ajatusta.

Mutta kaikki päättyy joskus, tämäkin. Joulu tulee ja saan saarnat tehtyä. Sitten tulevat välipäivät ja pari siunausta. Tuttua ja turvallista. Tämä vuosikin päättyy. Lopulta, aika paska se olikin.