Talvi ei suostu tulemaan
Tulee vain pimeä
Me istumme kynttilöiden valaisemina
Tulemme humalaan
Sanomme mitä luulemme ajattelevamme
Pimeässä jokainen päivämäärä
Näyttää lehden kulmassa samalta
Talvipäivänseisaus,
Jeesuksen Kristuksen synttärit
Kattokruununa vuodelle
Pihassa alastomat puut ja ruoho vihreää
- - -
A.W. Yrjänä - Jouluruno (ote)
Jotenkin vastustan kiiltokuvakristusta ja kiiltokuvajoulua. Ehkä tuon runon maailma on ollut enemmän totta monina jouluina kuin kauniimmat sävelet. Maa on musta eikä jouluilo tavoita ehkä sieluakaan. Tai joulu on vain päivä muiden joukossa.
Minua inhottaa, kun ulkona tuntuu keväältä. Loskaa ja kuraa on joka paikassa. Kirkkoon kävellessä kastuivat kengät. Niin, alastomat puut ja ruoho vihreää. Onneksi nyt on lupailtu vähän lunta.
En ole suuri jouluihminen, mutta tänä vuonna olen löytänyt oikein paljonkin joulufiilistä. Ehkä se on osittain sitäkin, että en joudu murehtimaan joululomalle lähtöä, pakkaamista ja palaamista. Minä olen vain täällä, toimittelen vähän jouluhartauksia ja menen aattona porukoiden luo syömään ja saunomaan. Vähät lahjat, jotka listalla ovat, on hankittu ja kortit postitettu. Minulla on jouluvaloja ja joulukoristeita. Joulua viitsii laittaa, kun on läsnä eikä liikkeessä. Jopa Urho ja Ylermi saivat omat pienet tonttulakit!
Ja minulla oli oikein kiva lauantai. Ystävä tuli käymään. Ja toinen soitti. Ja jos laittaa verhot kiinni ja jouluvalot päälle, voi leikkiä, että ulkona on joulumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti