Koti kuvina.

Koti alkaa tuntua kodilta. Melkein valmis.

 

Kukkia on tullut vielä lisää kukkalaudalle tämän kuvan ottamisen jälkeen. Klovni hymyilee ikuista hymyään. Mielestäni kodissani on mummolatunnelma, vaikka se ei tulekaan niin hyvin esiin näin kirkkaassa valossa. En tiedä, johtuuko se kellertävistä seinistä, muovimattolattiasta vai siitä, että huonekalut ovat pieniä ja matalia, enemmän pyöreitä kuin kulmikkaita, mutta kotini on outo sekoitus nuorta naista ja mummoa. Verhot on haalittu kirpparilta ja 50-luvun nojatuolit Pappilan "poistomyynnistä". Samaan sarjaan sointuvaa keinutuolia vielä odottelen.

 

Kotini tärkein sisustuselementti on kissa. Kissat myös määrittävät useimpien esineiden paikan. Särkyvä on kaapin päällä tai lasiovien takana. Pöydällä on muuten kortti Torontosta, missä ystäväni on vielä kuukauden harjoittelussa.  Ylin kuva on otettu aiemmin, sillä samat pehmohanhet ja pupu näkyvät myös tässä kuvassa. Seinällä oleva ryijy on valmistujaislahja perhetutulta. Mustan osion keskelle muodostuu risti.

 

Henkilökohtainen tietotekninen tukieläin. Nyt ymmärrätte, jos lähettelen pikaviestejä muodossa åååååååååååååååååää䨨  Urhon kymmensormijärjestelmän opettelu on vielä vähän vaiheessa.

 

Asunnossa on näppärä pohjaratkaisu. Parveke on iso ja lasitettu. Tämäkin kuva on ajalta, kun aurinko vielä paistoi kolmen jälkeen. Olen myös piilottanut kuvasuhetkellä kissojen raapimispuun ja pikkusälään peittyneen rahin.

Hyvä piilo! Ylermi on meidän mestaripiiloutuja. Muovimatto on muuten kissaystävällinen valinta. Tassu pitää paremmin eikä rivakammistakaan syöksylähdöistä jää niin helposti jälkiä lattiaan.

Keittiö oli ensinäkemältä kamala. Eihän kukaan kiinnitä avohyllyjä varaston tyhjennyksestä ostetuilla metallikulmilla? Ja kuka on vastuussa tästä beigen ja männyn eri sävyjen ilotulituksesta? Mutta kaikkeen tottuu. Ja aika paljon hämää nostamalla esiin kaiken Iittalan, minkä omistaa. Lopulta kai kaikesta, mikä on jotenkin omaa, tulee rakasta ja kaunista.

Tää on ihan kiva, kun on valikoiva katse.

 

Makuuhuoneesta tykkään. Valitsin vaaleita sävyjä, joita sitten piristän pinkeillä matoilla ja oransseilla tyynyillä. Ikkunaratkaisu on ihan uskomattoman typerä, mutta se oikeutti minut ostamaan itselleni uutta Marimekkoa (Lumimarja), jotta sain riittävän pitkän kapan ikkunan peittämään. Ikkunathan ovat näppärästi sisäpihan puolella, joten aamulla voi herätä ennen kahdeksaa mattojen tamppaamiseen tai naapurien keskusteluun oman ikkunan takana (kuumin aihe tällä hetkellä on naapuritalon piharemontti).

Ja tulihan ne pingviinit sieltä! Suihkuverho on muuten sirkusmaisen kylppärini suola. Laatoitus on hennosti vaaleanpunaista, valo sinertävää ja muu kalustus jotain mintunvihreään ja turkoosiin vivahtavaa. Pikanttina yksityiskohtana Paavo Pesusieni -tarra, joka tuijottaa suihkussa juuri katsekorkeudella.

But frankly, my dear, I don't give a damn.

Olen ihan rakastunut mun kissoihin. Niiden pieniin eroihin. Urhosta on tullut todellinen mammari. Heti, kun tulen kotiin, pitää päästä syliin. Kun olen koneella, pitää kiivetä koneen viereen nukkumaan. Ylermi "metsästää" parvekkeella lasin takana näkyviä lintuja. Se on paljon itsellisempi ja ujompi. Mutta iltaisin se katselee yöpöydältä, jokomentäisnukkumaan-katsellaan minua. 

Ihminenkin on paljon onnellisempi, kun käyttää paljon sanoja kulta ja äidin rakas pikku läski. Meillä myös kehotetaan Urhoa tulemaan ulos kaapista. Ja Ylermi, se on peitetty ihan riittävän hyvin.