Olen viime aikoina kuullut todella paljon erouutisia. Se pistää miettimään.
Mistä tietää, että juuri tämä rakkaus on tehty kestämään? Mistä tietää, että nyt on aika sanoa minärakastansinua - tai nyt on aika erota. Mihin asti tahto riittää? Moni vihkimäni pari kuvaili, että "tää oli vaan niiiin meant to be". Samaan aikaan toisaalla (tapahtuu jo maailma) pitkään yhdessä ollut pari pakkaa tavaransa eri laatikoihin - ei erityisesti mistään syystä. "Tämä vain meni näin."
Baby I 've been here before/ I know this room, I've walked this floor...
Sen Toisen kanssa meillä oli paljon yhteistä. Samat kaverit ja kulmat. Kiinnostuimme samoista kirjoista ja elokuvista, viinistä ja hyvästä ruuasta. Se kaikki oli niin valmista. Niin tuttua.
Niin meant to be
broken.
Sit on Kalamies siellä satojen kilometrien päässä. Toinen ei syö kalaa ja toisen lempiharrastus on kalastus. Toinen elää sanoista, toinen ei ole koskaan lukenut kokonaista kirjaa. Toinen tykkää ihmisistä, toinen ei välittäisi tavata enää yhtään uuttaa. Kaikki on kesken ja ennenkokematonta.
Tätä en ole ennen nähnyt. Minä en tiedä, miten tämä menee. Ja niin on hyvä.
All I know is that you are so nice. You are the nicest thing I've seen.
Pakko tykätä, koska kalamies vaikuttaa niin samanlaiselta kuin Pete. :) Kyllähän se joskus ärsyttää kun toisen kanssa ei voi kaivautua sohvalle teekupposen ja kirjojen kanssa. Oon aina haaveillu siitä, et mulla olis mies kenen kanssa vois pitää yhteisen lukuhetken. Kaikkea vaan ei voi saada. Paljon muuta hyvää kyllä. :)
VastaaPoistaEmme ole yksin! :) Mutta sitten ne yhteiset asiat löytyvät jostain muualta. Paljon hyvää kyllä, vaikkei kirjahetkiä olisikaan. :)
VastaaPoista