We'll be old.

Tuleekohan muille koskaan sellainen olo? Ihan kesken kaiken tuntuu kuin kasvaisi. Kuin olisi vanhempi kuin äsken, aikuisempi. Ei sillä tavalla raskaasti, kuin koko eletty elämä rysähtäisi niskaan, vaan sellaisena arkisena toteamuksena.

Minulle tuli sellainen "hetkeni aikuisena" -olo yhden työpäivän päätteeksi. Olin lähdössä viimeisenä (koska en edelleenkään tule töihin kahdeksaan, lähden sieltä vasta illan tullen) ja katsahdin heijastustani suuresta lasiseinästä. Minua katsoi aikuinen. Jopa omissa silmissäni olin uskottava työssäkäyvä nainen nahkasaappaat jalassa ja autonavaimet kädessä toimistoaan sulkemassa.

Siihen, että tuntee olevansa vanhempi kuin hetki sitten, ei minulla liity mitään suorittamista. Se on vain hetki, joka tulee jostain. Autoa ajaessa, töistä lähtiessä, kaupan kassalla. Ehkä olen silloin enemmän sinut itseni kanssa.

Tai ehkä se johtuu niistä saappaista.

Kaveri jakoi facebookissa osuvan sitaatin osuvasta biisistä. Siitä tämä teema.

One day baby, we'll be old - baby, we'll be old - and think of all the stories that we could have told.