Kuuntelin tänään YleX:n Etusivu-ohjelmaa. Siellä keskusteltiin Finanssialan keskusliiton ehdotuksesta, tulisiko asunnonostajalla olla omarahoitusta (säästöjä) 20% asunnon hinnasta. Koviten tämä uudistus vaikuttaisi ensiasunnon ostajiin. Jemmassa tulisi olla reilu kymppitonni, ainakin. (Ymmärrän minäkin pankin riskin. Mikään pankki ei anna lainaa kuin 70%:lle asunnon hinnasta. Lopulle pitää olla lisävakuuksia, rahoitusta tai muuta täytettä jo nyt.)
Monen kommentoijan mielestä tuo 20%-ehdotus on oikein ja kohtuullista. Omistusasuntoa pidettiin porvarillisena. Se on statussymboli, johon ei kuulukaan olla varaa.Toisaalta omistusasuntoa myös ihannoidaan - ajatuksissa yleensä siintää omakotitalo kahdella autotallilla ja rantatontilla.
Jäin miettimään omaa omistustani. Minä olen 26-vuotias ja minulla on omistusasunto. Ja auto. Minulla on huonekaluja, joita ei ole haalittu vain kirpputoreilta ja naapureilta. Olenko siis porvari-pa**ka, joka ei tiedä todellisesta elämästä mitään? Nainen pumpulissa?
Yliopisto-opiskelija on punavihreä ja ylpeä siitä. Paitsi ne talous- ja oikeuspuolen opiskelijat, jotka pyrkivät politiikkaan dressmanneissaan jo fuksivuonna kokoomus-pinssi säihkyen. Ehkä sieltä Carelian aulan maailmasta minun sieluni maisemaan henkii nyt epäilys... onko oikein omistaa? Eikö pitäisi vain asua ikuisesti vuokralla ja ajaa polkupyörällä? Ainakaan omaa asuntoa ei pitäisi ostaa yksin ja heti ensimmäisen vakituisen paikan saatuaan - tai sellaisen paheksunnantunnun olen itseeni imenyt.
20%-ehdotuksessa on miinuksensakin, ja niistäkin ohimennen mainittiin. Ensiasunnon ostajia ei ole, koska opiskelujen aikana säästäminen on monelle mahdotonta. Sitten tulee lapsia ja yhä kasvavan asunnon yhä kasvava vuokra. Pienet asunnot eivät liiku (paitsi asuntosijoittajille, jotka sitten vuokraavat ne kalliilla) eikä isompaan pääse muuttamaan, koska on jumissa ensimmäisessään. Ehkä vielä minullekin jää kolmio käsiin.
Minulla oli mahdollisuus omaan, ja minä otin sen. Kreivin aikaan. Jos ehdotus menee läpi, olisi minunkin asuntokauppani jäänyt tekemättä. Nyt alkaa lainanlyhennysten ja yhtiövastikkeiden aika. Muutosvastaiselle ihmiselle pysyvyys on hyvästä. Saanpa ainakin valita keittiöni seinävärit ihan itse. Niin kamalaa kuin se onkin.
Näitä miettii pieni ihminen värikarttojen äärellä.
PS. Laskin viiden vuoden vuokrani yhteen. 25 000 euroa. Minulle jäi valokuvia ja osoitemerkintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti