Sunnuntai on viikon turhin päivä. Sunnuntai on seurustelevien ihmisten salaliitto. Sunnuntai on pariskuntien ihana yhteinen päivä rötvätä pyjamissa, tehdä ruokaa ja katsoa yhdessä leffoja tai käydä sunnuntaikävelyllä. Tai sitten se on päivä, jolloin vanhasta tottumuksesta menee kirkkoon. Tulee kotiin ja lämmittää edellispäiväistä ruokaa ja katsoo uusintoja, kunnes nukahtaa koomapäikkäreille. Hyvänä sunnuntaina jaksaa lähteä lenkille, saa jonkun luokseen syömään tai kirjoittaa kolme lausetta luentopäiväkirjaa. Pahat sunnuntait nukkuu pois. Ne sunnuntait, kun kaverit ovat kotonaan käymässä tai toipumassa muun viikonlopun sosiaalisuudesta.
Onneksi valmistun ammattiin, jossa viikonloppuvapaa on harvinaista herkkua. Sunnuntaina saa juosta kaikkien näiden laiskojen päivien edestä.
Tänään on kuitenkin poikkeuksellisen paljon ohjelmaa. Seurakuntavaalit ja isänpäivä. Vaaleissa äänestin jo ennakkoon ja isänpäivää en ole viettänyt yli 15 vuoteen. Facebook on kuitenkin täynnä äänestys- ja isänpäiväpostauksia. Hymiöitä ja sydämiä. Ihana isä!
Tässä minun isänpäiväkorttini (joiden askartelua alakoulussa jostain syystä en hirveästi arvostanut):
Hyvää sunnuntaita kaikille niille miehille, jotka eivät tahtomattaan tai vapaasti tahtoen ole isiä. Hyvää isänpäivää niille miehille, jotka eivät tiedä olevansa isiä, sekä niille isille, jotka lähtivät ostamaan tupakkaa ja katosivat lapsensa elämästä - tai jotka syystä tai toisesta eivät pätkääkään välittäneet. Hyvää isänpäivää kaikille niille, joille omat lapset käänsivät selkänsä.
Kiitos geeneistä.
Kiitos isä, että valitsit pullon, etkä lapsiasi. Kiitos, että jätit äidin maksettavaksi kaiken velkasi. Kiitos, että saan muistaa sinua viemällä kynttilän hautausmaalle, se on ainoa, mihin enää pystyn ja minkä enää haluan tehdä. Kiitos katkeruudesta, jonka jätit jälkeesi.
VastaaPoista