Meillä oli tänään graduseminaari, josta jäi taas vähän sellanen olo, että jos tätä sekavaa huitomista jatkaa kovin kauan, voi vahingossa saada jotain aikaiseksi. Olo on kuin tuolla kissalla kuvassa: käydäkö kimppuun, vai onko se ihan liikaa. Missä on langanpää?
Tänään on ihanasti hullujen naisten ompeluseura. Oi että odotan teetä ja omenapiirakkaa, puikkojen kilkettä ja puheensorinaa. :) Ehkä sieltä löytyy jokin punainen lanka, jota lähteä seuraamaan.
PS. Sain viikon hyvänmielen naurut, kun tarkistin tiliotteita ja eräs taistelutoverini oli maksanut matkamajoittumisensa viestillä "musti- ja mansikoita". Kyllä joskus on elämä pienestä kiinni. Ja hyvänmielen sain siitäkin, kun kotoisa ihminen otti taakat harteiltani ja sanoi taikasanat "mä hoidan". Eihän niille voi olla kovin kauaa vihainen. Kiitos, pällit. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti