Lukukokemuksia kesältä.

Kirjaston on kuukauden kiinni, joten on hyvä aika kertoa hieman kirjoista.

Tänä kesänä en löytänyt yhtä hyvää leirikirjaa* kuin viime vuonna. Vuosi sitten kesällä ahmin Nälkäpelejä. Pidin kirjasarjasta paljon - jopa siitä viimeisestä osasta, jonka suurin osa on ilmeisesti jättänyt kesken. Pidin päähenkilöstä, joka ei ollut ruikuttava ja/tai yltiörakastunut misukka (vertaa Twilightien Bella). Henkilöt olivat muutenkin enemmän kiinnostavia kuin ärsyttäviä. Lisäksi koko asetelma "vain yksi voi selviytyä" toi kertomukseen erilaisen jännityksen kuin vaikka siihen vampyyri-ihmissusi-keitokseen, jossa oli alusta asti selvää, että hyvikset voittaa pahikset ja se siitä. Hunger Games vain vei mukanaan. Ehkä ensi kesänä taas otan ne mukaani leirille. (Ja kyllä, olen nähtyn leffan Battle Royale ja onhan se idea molemmissa "peleissä" ihan sama.)

Tänä kesänä lukulistalla olivat Piin elämän lisäksi J.K.Rowlingin Paikka vapaana sekä Ulla-Lena Lundbergin Jää.

Jään olisi varmaankin pitänyt upota minuun kuin kuuma veitsi voihin, mutta niin ei käynyt. Kaikesta hehkutuksesta ja pappissäädyn elämänkuvauksesta huolimatta Jää jäi vähän valjuksi kokemukseksi. Ehkä kirja puhutteli enemmän sellaisia, jotka ovat eläneet heti sotien jälkeistä aikaa tai asuneet saaristossa. Muutama henkilöhahmo oli kiinnostava, etenkin postimies Anton, joka seurasi laivamatkoillaan jonkinlaisia henkiä. Valitettavasti monen hahmon kuvaus jäi pinnalliseksi ,ja itse pappispariskunta oli aika epäkiinnostava. Tämä oli kuin suomifilmi, mutta kirjana. Jotenkin odotin vain enemmän.

Paikka vapaana on saanut todella ristiriitaisia tuomioita. Sitä on moitittu tylsäksi ja raadolliseksi. On valitettu, ettei se ole yhtään niin kuin Harry Potter ja että siinä on liikaa epäkiinnostavia hahmoja. Olen eri mieltä! Kirjassa toki on paljon henkilöhahmoja ja etenkin alussa vaatii keskittymistä, että pysyy perässä siitä, kuka on kuka. Tylsiä he eivät kuitenkaan ole. Jokaisen tarina kiinnosti minua ja pienen kyläyhteisön suhdeverkoston hahmottaminen pala palalta oli todella kutkuttavaa. Olihan tarina toki raadollinen - realistinen. Kirjaan tarttuessa pitää muistaa, että sen ei ole tarkoituskaan olla mitään harrypotteria. Mutta Rowlingin vahvuus on tallella. Hän osaa rakentaa mielenkiintoisia hahmoja, jotka eivät ole mustavalkoisia tai liian suoraviivaisia, vaan juuri niin särmikkäitä kuin oikeat ihmiset ovat.

Molemmat kesäkirjat vaativat mielestäni keskittymistä ja kohtalaisen pitkiä lukusessioita. Jää on kirjastojen varauslistojen kärjessä varmaan edelleen, mutta ainakin täällä meillä Paikka vapaana löytyi jo ihan vastapalautetuista. Kimppuun vain!

*leirikirja = ihanteellinen leirikirja on viihdyttävä, nopealukuinen ja helppo jättää kesken, jos/kun leirielämä sitä vaatii. Nuorten romaanit ja kevyt kirjallisuus toimivat yleensä parhaiten, koska luvut ovat lyhyitä ja juoni selkeä (tai vähäpätöinen). Kirjan pitää kuitenkin olla myös mielenkiintoinen, jotta siihen viitsii vähällä vapaa-ajallaan tarttua.