Kokeileva keittiö.

En ole mikään himokokkaaja. Arvostan nopeaa, helppoa ja tuttua ruokaa. Vähäisenkin innon kokeilla jotain uutta tappaa usein vaikeat ohjeet tai tuntemattomat raaka-aineet. Minulla on luotto-ohjeet illanistujaisia ja muita kekkereitä varten ja omaan arkeen riittää usein sekoitus kanasuikaleita ja kasviksia.

Tänä syksynä loppukesänä olen kuitenkin kokenut pienen keittiöheräämisen. Ensin eteen sattui riittävän helppo ohje Kauhaa ja rakkautta -blogista. Kaikki vain hakkeluksesi, sekaisin kasarissa ja pöytään. Selleri oli uusi tuttavuus keittiössäni, mutta hyvin toimi. Ihan varma en vieläkään ole, millä välineellä tätä hässäkkää pitäisi syödä. :D

Tästä löydöstä innostuneena tartuin villisti toiseenkin haasteeseen, johon törmäsin sattumalta netissä. Kasviksia ja kanaa uunivuokaan ja juusto päälle. HYVÄÄ tuli. Joskin se, että unohtaa kasvisosastolla pitikö ostaa kesäkurpitsaa vai munakoisoa (ja päätyy kausikasviksena kesäkurpitsaan, vaikka ohje oli munakoisolle), osoittaa ettei tässä nyt huippuja olla. Lisäksi kasvisten kanssa soveltaminen ja paistoksen uuniin unohtaminen saivat aikaan kohtalaisen kostean lopputuloksen. Kyseessä tässä tapauksessa olikin lopulta kanakeitto, joka valmistettiin uunissa.

Toisella kokkausviikolla jo rauhoituin ja tein tuttua ja turvallista kaalilaatikkoa sulatejuustolla höystettynä. Mutta sitten olikin ihan pakko kokeilla niitä paljon mainostettuja banaanilettuja. Lettuja tuli, mutta vaativat ehkä vielä toisen kokeilukerran päästäkseen vakiokalustoon.

Kaiken innon keskellä ostin jopa punaisia linssejä. Niitä sitten tutun porkkana-perunasosekeiton sekaan ja hyvää tuli siitäkin. Ei ole enää edes vakioruokani ennallaan. Huhhuh.

Ehkä suurin syy tähän kokeilevaan keittiöön on kuitenkin suuri herääminen ajatukseen: minullahan on pakastin - ja pakasterasioita. Yksinkertaisesti tajusin siis sen, että jos tekee uunivuoallisen ruokaa, kaikkea ei tarvitse syödä kuluvan viikon aikana vaan sen voi pakastaa. Ja kuinka ihanaa onkaan jonain päivänä töistä tullessa (tai illalla eväitä miettiessä) kun voi vain ottaa pakastimesta valmiin annoksen! Nyt on pakkasessa kaalilaatikkoa, kasvishässäkkää ja sosekeittoa.

Varasto on valmiina, vaikka kokkausinnostukseni lopahtaisi yhtä äkkiä kuin alkoikin. Ainakin tämä kokeilu on tuonut keittiööni paljon (uusiakin) kasviksia ja onnistumisen iloa.


ps. Minusta on varmaankin tullut nyt leipäpappi. Sain melkein tutulta kasteperheen mummolta lahjaksi tuoreen rieskan. Oli todella, todella hyvää, pehmeää ja ihanaa.