Nimikirjaimet.

On ensimmäinen aamu
josta tietää varmuudella, että on syksy
olen viimeistä kertaa
nyt jo aivan liian kylmässä järvessä

tiedän että toisaalla
vesi on lämmintä
ja että pidät siitä
kun se juoksee hanasta

ja tiedän ettemme odottaneet toisiamme
että jossain on se parempi nainen
että miehiä on monia
mutta tiedän myös sen
kun kuolen
ajattelen sinua

En ole vuosiin voinut kuunnelle Scandinavian Music Groupin levyä Nimikirjaimet. Pidän jokaisesta laulusta, joka levyllä on, mutta kokonaisuus liittyy liikaa syksyyn ja talveen 2008. Levy ei ollut SMG:n suurimpia hittejä, ja itsekin löysin sen neljä vuotta ilmestymisensä jälkeen. Nimikirjaimet on selkeästi syksyn levy. Samalla se on yksi niitä harvoja levyjä, joihin minulla on jonkinlainen "suhde".Se ei auttanut minua minkään ajan yli, se ei muuttanut elämääni tai mennyt pilalle. Se vain jäi maamerkiksi elämän polulle.

Ja kun kerrot viikoista joina ei nähty
mä kuulen vain kuinka sun ääni 
nousee ja laskee
ja kuinka samaan aikaan se hento nainen
jonka voi nähdä aamuyöllä
tuo lehden naapureille
mutta ei mulle
se ei ikinä tuo sitä mulle

Sillä aamulla kun pihaa kolattiin
mä huomasin että kaikkeen
kaikkeen lopulta kyllästyy
hymyilen niin että hampaat näkyy
otatsä vielä teetä?

Ehkä tämä syksy on samalla tavalla säälittävä kuin se silloinen. Mahdoton. Kannan outoa surumielisyyttä mukanani. Olen täällä ja samalla poissa. Kai jokaisessa erossa käydään läpi sama ero, luovutaan samoista maailmoista. Se kai saa minut yhä uudelleen palaamaan samoihin kappaleisiin. Niihin, jotka sanoittavat sen, mitä en itse osaa.

tänään ilman mitään sen kummempaa syytä
te rupesitte käymään mun hermoille
älkääkä illalla odotelko mua
niin kuin jossain tv-sarjassa

Moni kappale kulkee mukanani tarinana. Lainaan omaan elämääni sanoja näistä lauluista. Ehkä se vain on osoitus siitä, kuinka kaikista yksityisimmät ja kipeimmät kohdat elämässä ovat lopulta hyvin universaaleja. Rakkaudenkaipuu, erot ja ikävät asettuvat samoihin kaavoihin, ja niistä tehdään loputtomasti lauluja.
Silti ei voi väittää tietävänsä, miltä toisesta tuntuu. En minä halua kuulla, kuinka minua ymmärretään. Ymmärrys on sitä, että saan olla poissaolevana paikallani kahvipöydässä eikä kenenkään tarvitse sanoa mitään selittävää.

En tee mitään
laitan luurini kiinni
en kaipaa rakkaitani
enkä toivo että joku minua kaipaisi