En edes muista, milloin olin viimeksi perjantai-illan ihan vain yksin kotona. On ollut pääsiäistä, vappua, reissuja sinne ja tänne, läksiäisiä. Pienellä porukalla meillä on ollut pitkin vuotta tapana kokoontua perjantaisin Tietovisaan paikalliseen Pub Palaveriin - ja kutsuttiin minut mukaan tänäänkin. En jaksanut. Tänään on eri tavalla. Tänään on kuin aina.
Viikon sateen jälkeen tänään paistoi aurinko. Aamulla siivosin koko kodin, tiskasin, juoksin kaupungilla. Nyt olen lukenut sohvalla, nukkunut ja lukenut taas. Pesin meikit pois, jotta ihoni saisi ilmaa ja parantuisi. Pidän radiota auki ja muistan taas vanhat ystäväni: YleX ja Perjantai-illan toiveet (Uuden musiikin iltavuoro se kai nykyisin on) sekä ParastaEnnen.
Asuin kaksi kesää töiden perässä toisella paikakunnalla partiokämpässä. Ei ollut telkkaria eikä nettiä. Vapaa-ajan vietin katsomalla koneelta elokuvia, mutta etenkin lukemalla ja kuuntelmalla radiota. Perjantaissa oli se tietty tunne, kun aurinko laski ja tiesin, että kohta popittelen pari-kolme tuntia ysärihittejä. Tai istuin keittiön liian matalalla työtasolla ja söin vaniljajugurttia kuunnellen sitä ala-asteen discossa soinutta biisiä. Silloisista radiojuontajista tuli lähes ystäviäni. Osasin soittolistat pitkään ulkoa.
Perjantai-ilta ei koskaan ole ollut minulle merkki villistä biletyksestä. Ainejärjestöpippalot olivat aina viikolla ja baareissa notkuminen ei sitten vaan innostanut pitkälle. Nuorena menin joka perjantai Pappilaan, seurakunnan nuorteniltaan. Sitä korvaamaan ei koskaan tullut mitään yhtä vetävää. Paitsi ParastaEnnen. Perjantai on suvantovaihe viikon "ahkeroinnin" ja viikonlopun paikkailun välissä. Saan olla rumana kotona ja tykätä virallisesti huonosta musiikista.
Mutta radioon soitteleminen pitäisi kieltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti