Äkkiä kaikkea on vain liikaa. Pitäisi auttaa useammassakin muutossa. Tuskin loistin tiedoillani viime viikon tentissä, mutta uutta koetusta pukkaa jo. Univelkaa kerrytettiin niin MM-huumassa kuin 14-tuntisella kokouskeikallakin. Pitäisi alkaa mainostaa itseään tulevaisuuden työnantajille ja miettiä, minne sitä oikeastaan haluaisi töihin. Gradu pitäisi saada ajoissa valmiiksi tai menee enemmänkin kuin pelkkä etusivu uusiksi Heidin elämästä. Kesätyökuviot elävät aivan omaa elämäänsä ja keikkaa pukkaa suuntaan jos toiseenkin. Aikaa graduttamiselle saati Sille Toiselle löytyy yksittäisinä saarekkeina D, R ja I -lätkien välistä - lähinnä elokuun lopusta. Kevät loppuu kesken. Silti syksy odottaa mörkönä ja mustana aukkona aivan kulman takana. Sinne se kerää kavereitaan kuten muutto, autolaina, valmistuminen, esittelykirje, aikuistuminen, takuuvuokra, vihkimys eli uusi ja tuntematon. Se on jotain, mikä on kalenterini ja sopimusteni tuolla puolen. Epävarmuustekijä.
Ja minä haluaisin vain käpertyä sohvalle (joka tulee olemaan niin vaikea huonekalu muuttaa) katsomaan leffoja (joita on tullut haalittua ihan liikaa) Sen Toisen kanssa (joka ei ole täällä). *huoh*
ps. Ongelmaihoni levisi käsiin noin kahdessa päivässä väsymyksen ja ties minkä hormonimyrskyn yhteisvaikutuksesta. Nyt puolet naamasta on kosketusarka. Ilman meikkiä ei ole puhettakaan lähteä minnekään ja meikkaaminen sattuu - eikä tulos silti ole kovin hemaiseva. Tähän minä väsyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti