Eilen oli Fideksen joulujuhla. Sen vuoksi kanniskelin yllätyspaketteja, joulutähteä (jossa on tosi hieno mekanismi lampulle, rakennettu joskus vuonna 2004) ja pahvimiekkaa ympäri kampusta. Pieni tyttö ja itsensä kokoinen pahvitähti saattoivat olla hivenen huvittava näky. Ainakin toimistohenkilökunta innostui muistelemaan omia tiernapoikavuosiaan - toivottavasti muutkin kummastelijat saivat ilmestyksestä joulumielen (tai hetken huvituksen).
Joulumieltä löytyi itselle ainakin joulujuhlasta. Traditioista poiketen juhlassa ei syöty sitä ikuista riisipuuroa, vaan omenahillomuffinsseja, jouluhalkoa ja maustekakkuja. Ihanaa! Takahuoneessahan taas tapahtui se paras komiikka, mutta naurua tuntui riittävän ihan salin puolellekin.
Illassa oli myös oma haikeutensa. Tämä oli (hyvin todennäköisesti) viimeinen Fideksen joulujuhla, johon osallistun. Ainakin se oli viimeinen, johon osallistun hallituksen jäsenenä. Minut valittiin Fideksen hallitukseen syksyllä 2007. Sen jälkeen olen joka vuosi seisonut rivissä, jossa uusi hallitus esittäytyy jäsenistölle. Eilen minä katsoin ensimmäistä kertaa fuksivuoteni jälkeen Fideksen hallitusta ulkopuolelta. Istuin yhden kaverini kanssa salin takaosassa ja katsoin sitä valtavaa 14 hengen joukkoa. Onpa niitä paljon! Olo oli ehkä hieman haikea, mutta samalla todella helpottunut. Minä olen osani tehnyt. Minun aikani on lopuillaan, uusi sukupolvi tulee ja tekee hommasta taas itsensä näköistä.
Ihana, rakas ja raastava Fides palkitsi minut pitkällisestä työstä toimintasaralla lahjakortilla. Se jos mikä lämmitti mieltä. Ehkä kuitenkin sillä toisinaan niin turhauttavalla työllä on ollut oma arvonsa. Jos minä astuin suuriin saappaisiin, niin taitaa niin tehdä myös minun uusi seuraajani.
Mutta ei ihan vielä. Ensi viikolla vietetään vielä pikkujouluja 50-luku teemalla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti