Tiedättekö sellaisen tunteen, kun on tosi iloinen jostakin, mutta ei sitten oikein kuitenkaan uskaltaisi olla onnellinen? Haluaa pidellä jotain todella kaunista esinettä, mutta samalla pelkää, että se menee rikki. Tai lapsena odotti joulupukkia tosi kovasti ja samalla pelkäsi, ettei se ehkä tulekaan...
Tämä viikko on ollut sellainen. On niin paljon ihanaa, että pelottaa. Ulkona on uskomattoman kaunista. Jos pakkasta ei olisi niin järkyttävän paljon, seisoa toljottaisin pihalla kaiken valoisan ajan - imisin itseeni kauneutta. Pääsin upeaan joulukonserttiin ilmaiseksi (oikeammin kysymyksessä oli yhteislaulutilaisuus, jossa kaupunginorkesteri huolehti soittimista ja mieskuoro esilaulusta). Olisin voinut itkeä ilosta. Vierailin kivoissa synttärijuhlissa ja söin "viimeisen ehtoollisen" Fideksen hallituksen kanssa. Ilmassa on lähtemisen tuntua.
Vaikka pakkaan gradukirjat mukaan joululomalle, ovat syksyn pakolliset suoritukset nyt takana. Edessä taas on monta sovittua kohtaamista hyvien ihmisten kanssa. Niin paljon hyvää, että hirvittää.
Ah, tiedän ton tunteen ja se on parhautta, tietty hieman pelottavaa samalla kun uumoilee et millon rätti iskee taas vasten kasvoja, mutta silti siitä täytyy nauttia huolettomasti, se on ihanaa kun on hirvittävän hyvä olo. Terveisin nimim. makasin siskon kanssa kotipihan ajotiellä muutamankin tovin tähtiä katsomassa kun oli vaan niiiiin kaunista :) Nähdään pian!
VastaaPoistatästä tuli hyvälle mielelle <3
VastaaPoistaMieti vielä gradukirjojen pakkaamista mukaan! ;) Hyvää joulunaikaa!
VastaaPoistaOi, kuinka tuli hyvä mieli teidän kommenteistakin. :)
VastaaPoistaEikä vielä ole tullut märästä rästistä, vaikka Narnia täältä sulikin pois... ja ihan kantotreenin vuoksi kannan kirjat mukana ;)
Hyvää joulua!