En ole kuollut. Olen lomalla. Olen seikkailulla. Siihen on tähän mennessä kuulunut Pohjois-Karjalan hassunnimiset paikat ja pienet käpykylät, kissanpennut, hauet, Carcassonne-ottelut ja yölliset keskustelut miesten ja naisten eroista.
Olen miettinyt vapautta, jotenkin tunnustellut sitä. Mitä on vapaus? Mihin vapaus katosi? Vai onko se sittenkin vain asennekysymys?
Kissat ovat maalla ja sumeilematta väärinkäyttävät vapauttaan. Ne roikaleet eivät suostu enää tulemaan yöksi kotiin vaan jatkavat seikkailujaan ja aiheuttavat valvottuja öitä ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä meille ihmisille. Ehdin jo tipan tirauttaa, kun olin ihan varma, että nyt se Ylermi on mennyttä kissaa. (Ja sitten katti löytyy aitan vintiltä sohvalta nukkumassa puolentoista vuorokauden etsinnän jälkeen!)
Tämä seikkailu jatkuu vielä hetken. Päässä soi vanha Maija Vilkkumaa ja Haloo Helsinki. Autossa kuuntelen äänikirjaa ja välillä mietin hassuja asioita. Kuten tunnetta vapaudesta - tai muistojen väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti