tiistai 28. toukokuuta 2013

Yösydännä.

Minussa on paljon surumielisyyttä. Jos pitäisi olla pohjimmiltaan jotain, olisin enemmän surku kuin riemu. Viime aikoina surumielisyys on ollut sivuosassa. Jos olen surullinen, olen enemmän väsynyt tai kiukkuinen. Olen surullinen en surumielinen. Tai sitten olen ollut pettynyt, toivoton.

Olen yrittänyt keskittyä siihen, mikä on kivaa. Ystävä valmistuu. Tulevana kesänä olen osana useampaa hääjuhlaa, se on kivaa. Rippikoululeirit alkavat pian, sekin on kivaa. Keskityn kivaan, vaikka välillä stressi puskee pintaan ja puren kynsinauhoja.Olen pirtsakka yhdessä kesän kanssa.

Välillä, yösydännä, etsin surumielisyyttä. Koskettavia kappaleita täynnä kaipausta ja sitä jotakin. Luen haikeita lauseita ja tunnustelen hetken surumielisyyttä. Mietin sen totuudellisuutta.

We are all full of ghosts, 
people and cities we no longer visit
but within whom we felt incredibly alive, 
and there is no reason to pretend 
they never existed.  

- Chelsea Fagan

2 kommenttia:

  1. Aaaaargh, mikä lainaus, voi morjens, taas joutuu sisintänsä kohtaamaan tässä. Kaiken maailman kummitukset ja kaupungit siellä. Huokaus. Mutta kaunis lainaus on kyllä. -Ääs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Se osuu ja uppoaa eikä se ole ollenkaan aina kivaa. Minussa asuu ehkä kokonainen kylä(verkosto).

      Poista