Yösydännä.

Minussa on paljon surumielisyyttä. Jos pitäisi olla pohjimmiltaan jotain, olisin enemmän surku kuin riemu. Viime aikoina surumielisyys on ollut sivuosassa. Jos olen surullinen, olen enemmän väsynyt tai kiukkuinen. Olen surullinen en surumielinen. Tai sitten olen ollut pettynyt, toivoton.

Olen yrittänyt keskittyä siihen, mikä on kivaa. Ystävä valmistuu. Tulevana kesänä olen osana useampaa hääjuhlaa, se on kivaa. Rippikoululeirit alkavat pian, sekin on kivaa. Keskityn kivaan, vaikka välillä stressi puskee pintaan ja puren kynsinauhoja.Olen pirtsakka yhdessä kesän kanssa.

Välillä, yösydännä, etsin surumielisyyttä. Koskettavia kappaleita täynnä kaipausta ja sitä jotakin. Luen haikeita lauseita ja tunnustelen hetken surumielisyyttä. Mietin sen totuudellisuutta.

We are all full of ghosts, 

people and cities we no longer visit

but within whom we felt incredibly alive, 

and there is no reason to pretend 

they never existed.  

- Chelsea Fagan