Piin elämä.

Löysin oivallisen leirikirjan. Yann Martel: Piin elämä (Tammi 2001). Kevyt, viihdyttävä, uskomaton - juuri sopiva rannalle, leirille tai matkalle (paitsi ehkä laivamatkalle).

Tämä kirja oli kuin minulle tehty. Ensinnäkin päähenkilö on uskonnollinen. Tarkemmin, hän on kolmen eri uskontokunnan hyvin sitoutunut jäsen. Vaikka eihän niin tietenkään voisi olla, mutta hän on! Innostuin Piin tavasta ajatella uskonnosta ja uskosta. Pii on myös eläintarhanpitäjän poika. Ehkä riemastuttavin minusta olivat kirjan värikkäät kuvaukset eläimistä ja niiden elämästä eläintarhassa. Laiskiainen, mikä mainio olento!

 Joskus minä sekoitin pääaineeni keskenään. Monet uskontotieteen opiskelutoverini - sekavat agnostikot, jotka eivät osanneet katsoa ylöspäin koska olivat järjen, tuon fiksujen katinkullan orjia - muistuttivat minusta kolmivarvaslaiskiaista, ja kolmivarvaslaiskiainen, kaunis esimerkki elämän ihmeestä, toi mieleeni Jumalan. (Piin elämä s. 19)

Tai bengalintiikeri, jonka kanssa Pii vietti tarinansa mukaan 277 päivää samassa pelastusveneessä keskellä merta. Tarina on uskomaton - vaikka se pohjimmiltaan onkin klassinen "haaksirikkoutuneet autiolla saarella" -kertomus. Nyt vain saari on pelastusvene ja haaksirikkoutuneet ovat mies ja bangalintiikeri. Silti haluaisin ajatella sen olevan totta. Ainakin minä pidin enemmän tiikeritarinasta.

Maailma ei pelkästään ole sellainen kuin se on. Se on sellainen joksi me sen ymmärrämme, eikö totta? Ja kun ymmärrämme jotakin, liitämme siihen aina jotakin itsestämme, eikö totta? Eikö elämästä sillä tavoin tule tarina?  
- Pii Patel  (Piin elämä, s.374)

Ja millainen tarina se onkaan!