torstai 23. toukokuuta 2013
Postikortti II
On ihanaa saada postikortti. Vielä ihanampaa saada ihana ja hauska postikortti kaukaisesta kaupungista. Tässä tapauksessa kaukainen kaupunki on Riika. Jo postikortin matka voisi olla tarina. Se on vähän nuhjuinen lopulta kolahtaessaan eteiseni lattialle. Ja sen takana on pieni viesti, joka hymyilyttää. Sen on kirjoittanut ihminen, jonka kanssa joskus vietin (paljonkin?) aikaa. Joka joskus majoittui Joensuun kodissani ja joskus paljon aikaisemmin kysyi minulta silmät avaavan kysymyksen: vieläkö Tuo seurustelee Sen Uuden kanssa? Ihminen voi olla tuttu ja vieras yhtä aikaa. Niin kuin vanha kotikaupunki. Sen kaupungin ihmisetkin ovat yhtä aikaa vieraita ja tuttuja. Me tunsimme joskus - oletko sinä sama enää? Hän on sellainen, joka minä halusin olla. Mutta minä kasvoin sileäkarvaiseksi ja pantakaulaiseksi, erilaiseksi minuksi. Mutta minun keittiössäni soi Heli Kajo ja minä tanssin vähän ja leikkaan salaattia lautaselle suolipiirakan oheen. Mietin kaikkia hassahtaneita kavereitani, menneitä, olevia ja tulevia. He saavat minut iloiseksi. Iloiseksi kuten postikortti kaukaisesta kaupungista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana.
VastaaPoistaEnkä muista yhtään tuota kysymystä, en tilannetta enkä ihmisiä. Haluaisin muistaa.
Olen lähes satavarma, että se olit kuitenkin sinä. Muistikuvissani se olet sinä aina. Joskus vuonna hiomaton kivi (2006 kevät) ja kyseessä oli ensimmäinen poikaystäväni, jonka kanssa olimme hiljattain traagisesti eronneet (hän sanoi "ei vaan tunnu enää siltä") ja kuljin kanssasi koulun kentän laitaa ja sinä kysyit, että vieläkö Hän seurustelee Sen Uuden kanssa (ja minä en tiennyt hänen jo siirtyneen eteenpäin). Tilanne lienee ollut merkityksellisempi minulle kuin sinulle. Kuitenkin. Muistin sen nyt, kun on kevät. (Jos miehet lähteävät minun elämästäni, he lähtevät keväällä - kuin käänteiset muuttolinnut)
Poista