Aikuiset.

Et usko enää joulupukkiin
Et usko enää satuihin
Et käytä enää potkuhousuja

Heräät yhtä hankalasti kuin vanhempasi
Neljään asti valvoit viime yönä tiedän sen

Kiinnostavat pojat liikkuu kaupungilla joka ilta
Autot kiertää samaa ympyrää
Tiinan kanssa kioskin takaa löysit pullon Minttusuklaa-merkkisen

Mitenköhän vanhalta minä mahdan näyttää?
Sinustakin tullut on aikuinen, aikuinen, aikuinen 

Zen Cafe - Aikuinen 

 Kesälomallani tapasin paljon ystäviä. Osa vielä opiskelee, osa on jo töissä, osalla on lapsi(a). Kahden viikon intensiivikurssilla huomasin muutoksen. Jossain kohtaa olemme ylittäneet rajan. Sen rajan, jonka jälkeen keskusteluihin tulevat väkisin mukaan aiheet asuntolaina (mitä minä haluan, mitä voin saada), auto (osta, myy, vaihda), lapset (kuinka monta, milloin, miten ne kasvatetaan), avioliitto (vastavihityt, eronneet, hääsuunnitelmat ja ainekin!?!), virka (vakituinen, määräaikainen), työyhteisö (ja ne pelottavat naiset). Puhumme aikuisten asioista. 

Olen käynyt katsomassa asuntoja. Oli yksi tosi kiva, jota en voi saada. Oli yksi oudon muotoinen hyvillä lisukkeilla. On monta selattua ilmoitusta ja suttuista kuvaa. On varattu aika pankkiin.

Kai minä kuvittelin, että ollessani aikuinen olen elegantti nainen. Minulla on huoliteltu ulkoasu, korkokengät ja käsilaukku kohdallaan. Minulla on halvalla ostettu täysremontoitu kerrostalokolmio järvinäkymällä, ja mies säännöllisessä työssä.

Todellisessa elämässä minä olen edelleen aina myöhässä (ja yritän edelleen parantaa tapani). Vaatteet osuvat noin joka toisella kerralla kohdilleen. Koko kesän olen kuljettanut kaiken käsilaukkuomaisuuteni äidin ompelemassa kassissa (tsekkaa Aava-kuvista, se on aika hieno). Minulla on vuokrakaksio ja ihme ihastus ylihintaisiin ja kaikkien muiden mielestä huonoihin asuntoihin. Iltaisin itken Kalamiehelle puhelimeen. On ikävä ja paha mieli. Usein mietin, että se mies on meistä aikuisempi. Valmiimpi, vaikka sen koko elämä on kesken.

Ja kaveri vei minut syntymäpäivälahjaksi elokuviin. Katsoimme koko perheen animaation Urhea. Oli aika hyvä! :) Ja mitä siitä opimme: virvatulet voivat viedä sinut kohtalosi luo, mutta omat valintasi tekevät sinun tarinasi.