keskiviikko 22. elokuuta 2012

Aava.

Toisia aava meri ahdistaa. Rannaton maisema ja loputtomantuntuisesti levittyvä vesi luo turvattomuutta. Toisille sama maisema edustaa vapautta. Kukaan ei ole määrittämässä rajoja. Kaikki voi jatkua loputtomiin.


Kävimme lomalla Kalajoen hiekkasärkillä. Siellä tuoksui mereltä. Kalamies kysyi minulta, miltä meri tuoksuu. Sisämaan ihmisen nenässä se tuoksuu suolalta, ja liikkuvalta vedeltä, vähän samalta kuin joki tai koski. Kahlasimme pehmeässä hiekassa nilkkoja myöten. Katsoimme rannattomuutta. Ja omaa kuvajaistamme häilyvästä vedestä.


Pohdimme paljon elämän valintoja. Kuinka rannatonta elämä voi olla - kaikki voivat periaatteessa valita ihan mitä vain. Koulupaikat ovat avoimia kaikille taustoista riippumatta, värivalopaikoissa kuka tahansa voi väittää olevansa mitä tahansa. Toisia mahdollisuuksien moninaisuus ahdistaa. Meri on liian aava. Toiset eksyvät tuhannelle merelle, toiset löytävät oman majakkansa, suuntansa.

Suljen monta ikkunaa /aukinaista, kutsuvaa / Viikkoja vai vuosia / Kerro, niin jaksan sulkea /
 Sulle annan kaiken kaiken / maallisen ja maanalaisen
pmmp: rakkaalleni

Minä rakastan rannattomuutta, ihastelen päättymätöntä järvenselkää. Haluan säilyttää ainakin ajatuksen vapaudesta. Vesireitit ovat merkkejä vapaudesta. Vaikka minä vakiinnun. Elämän meri ei avaudu edessäni uhkaavana. Minun virkani vakinaistettiin. Katselen myytäviä asuntoja - olisitko sinä minun kotini. Minulla on ihan oikea parisuhde. Monta suljettua ikkunaa. Saan olla tässä. Jalat lämpimässä hiekassa, katse horisontissa. Vapaa ja turvassa.



Toisinaan epäilen tämän olevan vain tyyntä ennen myrskyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti