Välillämme on
300 kilometriä
4 vuotta
15500 facebook-viestiä
Meitä yhdistää
Joensuu
sattuma
kohtalo
Sillä niin oli kirjoitettu.
En ajatellut tapaavani ketään sattumalta. En ainakaan sellaista kuin hän. En uskonut, että puhuisimme enää - tai ainakaan parin kuulumiskerran jälkeen. Monessa kohdassa olisin voinut sulkeutua, paeta. Jäin uteliaisuuttani katsomaan kuinka käy. Oikeastaan jäin katsomaan, kuinka kauan hän jaksaisi leikkiä tätä leikkiä kanssani. En juossut karkuun edes vieraan omakotitalon portailta, kun tajusin olevani niin syvällä, etten hallitse tätä enää. Soitin ovikelloa. Ja astuin sisälle. Myöhemmin hän kulki minun katujani minun kanssani sormet sormien lomassa. Eikä tämä ole leikkiä enää.
Ikävä ja tahto.
Joku viisas kirjoitti, että ikävä ei ole tunne, vaan tila, joka synnyttää tunteita. Katson ikkunastani avautuvaa maisemaa ja mietin kuinka kaunis se on. Mietin, ettei tässä ole mitään järkeä, ettei näin todella tapahdu. Näen vain umpikujia ja mahdottomuuksia. Samaan aikaan olen hirveän onnellinen. Näen tahtoa. Meissä molemmissa.
Mörkö.
Ne sanoo, että kaukosuhde pysyy tuoreena. Ne sanoo, ettei se kestä, ettei toista tunne ollenkaan. Minä tiedän vain, että tämä on erilaista kuin lähisuhteilu. Tiedän, että meillä on kesä ja tahtoa. Ja että Mörkö on väärinymmärretty hahmo.
Tänään mietin myös, miksi ostan irtokarkkipussiini aina nallekarkkeja, vaikken erityisesti pidä niistä? Mietin, miksi naispapin juhlapuku Valonsäde on niin tavattoman kallis (halvimmillakin osilla)? Miksi aloittaminen on aina vaikeinta, niin saarnan teossa kuin siivouksessakin? Miten minulla on varaa tällaiseen onneen?
Ihmeellistä on uskaltaa! Se tekee sinusta maailman rikkaimman naisen <3
VastaaPoistaKaunis postaus jälleen kerran! Itsekin kaukosuhteilleena voin sanoa, ettei se ole helppoa, mutta siihen liittyy paljon kivaakin. Onnea Heidi onnestasi! :)
VastaaPoistaMuista siskosein ettei mitään tapahdu sattumalta, vaan johdatuksesta. Jokainen askel on jo ennalta Isän tiedossa ja kaikki hänen kädessään, kaikki on siis hyvin. Uskalla iloita, olet sen varmasti ansainnut! <3
VastaaPoistaKiitos paljon tytöt! Sekä onnitteluista että rohkaisevista sanoista. :)
VastaaPoistaJa tässä luotetaan siihen, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Ei tässä yksin tai omassa voimassa olla.
Ei muuta kuin hyppy tuntemattomaan taas, jännityksen, ilon, pelon ja onnen kirpaisu vatsan pohjassa kivasti :) Nähään lauantaina, nauttios!
VastaaPoista-Saila
Takana kolme vuotta ja 400 kilometriä, jäljellä vielä ainakin kaks. Kun kilometrit vähenee, miltä sitten tuntuu? Ikävään on tottunu, mutta yhdessäolokin tuntuu hyvältä. Toinen osti kodin itelleen ja vähän ehkä mullekin, sinne muutan sit kun oon valmistunu. -Annu
VastaaPoistaAnnu, sitä on itsekin paljon miettinyt, että miltä sitten tuntuu, kun elämä ei olekaan kalenterin sovittelua ja ikävää. Ehkä aika näyttää. :) Sitkeyttä ja onnea teille 400 kilometriin.
VastaaPoistaSaila, oot mun ihmeseinä! Kiitos tästäkin illasta. :)