Aiemmin täällä kirjoitin kuinka vaalit (etenkin presidentivaalit) kiristävät.
No nyt on Suomella uusi presidentti. Istunut kohta jo kuukauden vallan kahvassa. Hyvä se on. Kuusi vuotta sitä katsellaan ja sitten valitaan uusi. Ja samanlaisia ne lopulta on kaikki.
Kuopio sai hyvän piispan. Ymmärrän kyllä, että yhä useampi opiskelutoverini halajaa vihkimystä juuri Kuopion hiippakuntaan ja Kuopion piispalta. Onhan se Jartzinger vähän meidän Joensuun teologien "oma".
Tänä iltana käveltiin työkaverin kanssa kirkkoon kuulemaan kirkkoherranvaalin tulokset. Ja sitten työporukan akkalauma lähti onnittelemaan tuoretta pomoa. Onnea Jarmo! Kaikkineen olen iloinen, että se hössötys on nyt ohi. Muutosten edessä ollaan joka tapauksessa, mutta ehkä ne nyt on helpompi ottaa vastaan.
Nyt ainakin voi taas hengittää ja puhua jostain muustakin. Vaalit ja äänestykset vievät valtavasti tilaa ja jännittävät ja kutkuttavat.
Ainejärjestöaikaan sain olla omakohtaisesti jännittämässä suljetun lippuäänestyksen tuloksia. Oi syyskokoukset ja vaikuttamisen huuma! Ehdotan suljettua lippuäänestystä! Kyllähän sitä sitten kuuli, että en äänestänyt sinua ihan itsesi vuoksi. Lakkaisit jo haalimasta tekemistä. Niin, toisinaan kai myös häviäjä voittaa - ainakin loppuunpalamista pelkäävien kaverien mielestä. (Tosin sillä kertaa tulin valituksi!)
Vahvan epäosaamisen viikko alkaa olla ohi. Ensi viikolla kohti uusia mahdollisuuksia.
Ja tiedossa on ainakin synttärikemut. Je!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti