Positiivisuus on pop?

Joskus kiristää ihan hulluna.
Radiojuontajat ovat ärsyttäviä ja typeriä.

On näitä päiviä, kun eniten ketuttaa kaikki. 

Lunta on liikaa ja väärässä paikassa.

Ei huvita mikään. 

Herää huonoihin uniin ja jää jumiin siihen tunnetilaan. 

Ja mikä erojen vuosi tämä oikein on?! 

Kirosana, ruma sana.

Hermoilen ja tuskailen ihan turhia asioita. 

Haluan listoja, aikatauluja, varmuuksia, haluan jo osata kaiken.

Joskus vain tuntuu tältä...

Ylermi putosi wc-pyttyyn. 

Tilanne piti jakaa juuri heränneen ystävän kanssa ja molemmat saivat hyvät naurut.

Ja toinen pelastava ystävä vei minut kahville.

(=Halpiksen hampurilaiselle)

Äänestimme. Hyvä me!

Huomenna saan tehdä paluun Piikkilankaan.

Tein löydön kirjastosta:

Death Cab for Cutie - Plans.

Ja lehdessä kerrottiin, että pessimismi on tervettä, jopa välttämätöntä.

Siinä sulle, Paavo Pesusieni, sinä suihkuseinässäni naurava tarra! 

Jos asutte vuokralla, voitteko ystävällisesti olla liimaamatta tarroja mihinkään pintoihin. Kun kaikkien mielestä ne lasten askartelemat vinot sydämet eivät ole hellyttäviä. Ja Paavo Pesusieni nyt on muuten vaan epäilyttävä. Ja ne liimamähmät vasta kauniita seinissä ovatkin... Ihan vaan vinkkinä.