Läpileikkaus vuodesta 2011, koska kaikki muutkin:)
Muistan parhaiten kevättalven päivät: ne kun hiihdettiin idiooteissa asuissa tai istuttiin pilkillä ja varpaat jäätyivät kumisaappaissa. Epäystävänpäivä, käännekohta. Muistan olleeni onnellinen. Muistan MM-lätkän, vapun ja vuosijuhlan. Kullatut muistot. Muistan kesän riparit ja niillä tavatut hyvät ihmiset. Muistan ikävän, itkut ja hiljaisuuden. Loppu. Minä sain kaksi rakasta kissaa, joilla on liikaa varpaita, ja Ylermi on tyttö vaikka poika otettiin. Gradu loppuun kolmessa viikossa, piispa ja työhaastattelu. Läksiäiset, valmistuminen ja kakkua kaikille. Yksi inhimillinen muutto kolmessa osassa ja outouden tunne. Pappisvihkimys kattokruununa koko kahdellekymmenelleviidelle vuodelle. Juttuja, joita ei ikinä. Työelämä. Alku.
Minä sain hetkeni katulamppujen alla, hetket ystävän kanssa kesken juhlien keittiön lattialla. Mutta sain myös pitkiä varjoja, epätietoisuutta ja huitomista pimeässä. Se kaikki asettuu kohdalleen vasta jälkeenpäin. Ainakin menneessä vuodessa oli kaikki sateenkaaren värit ja vähän enemmänkin.
Kiitos matkaseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti