tiistai 10. tammikuuta 2012

Haiku-runo.

Meidän piti yläasteella yläkoulussa kirjoittaa haiku-runo. Se on japanilainen runouden muoto, jossa säkeet mitoitetaan tavujen mukaan 5-7-5. Muistan runoni yhä.

Kuollut sammakko
makaa moottoritiellä
ja sätkyttelee

Laskekaa vaikka, oikein menee. Muistan, että viimeinen rivi oli vaikein, ja että opettajamme jäi oikein miettimään, miten kuollut sammakko voi sätkytellä. Hän päätyi lopulta siihen, että tämä on tilannekuva siitä, kun jo kuolleen eläimen hermot vielä nykivät muutaman sekunnin. Synkkää.

Mutta hei, ei Sakunkaan kaikki kosioretket voineet päättyä onnellisesti.

6 kommenttia:

  1. Minäkin muistan tämän! Siitähän kehkeytyi ihan pienimuotoinen väittelykin, että voiko kuollut sätkiä. Hyvä taide synnyttää aina keskustelua :D (muistoissamme puukengät ja kahvinhajuinen hengitys...)

    VastaaPoista
  2. Aivan! Ja siis itselläkin edelleen vahvana mielessä ne puukengät ja kahvihengitys... ja haljennut silmälasin linssi.
    H.

    VastaaPoista
  3. Ah, eläväiset äikäntunnit ja kurkkulaulantataidot. -Saila

    VastaaPoista
  4. Tämä olkoon siis myös kunnianosoitus yläastehelvetin äidinkielenopetukselle, joka ennen kaikkea pysyi aiheessa. :)
    En muistanutkaan Sailasein, että meillä oli sama opettaja - mutta tokihan kirjaesitelmämme henkilökin oli sama.

    VastaaPoista
  5. Ja mä olen vieläkin katkera siitä, ettei meille räpätty Kalevalaa viimeisenä koulupäivänä! :)

    VastaaPoista
  6. Olin jo unohtanut tämän vääryyden! Ei taida ko. puukenkä olla enää töissä samassa lafkassa, että vois mennä pyytämään revanssia. :D
    Mut saiskohan Kalevalaa väännettyä psalmilaulujen säveliin?

    VastaaPoista