sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Sinkkuelämää.

Nyt on ihan pakko tunnustaa, kun aihe on ollut mielen päällä jo niin pitkään. Olen suuri Sinkkuelämää-sarjan ystävä. Olen iloinnut suuresti siitä, että sarja pyörii uusinnan uusintoina telkkarissa monellakin kanavalla (vaikka se Aidan-vaihe olikin jotenkin tylsä!). Voisin sanoa, että sarja on ihmissuhdeoppaani. Ehkä siksi "parisuhteeni" eivät toimi. Tai ehkä vain löydän sarjasta liian monta kohtaamispistettä oman sotkuisen elämäni kanssa.

Niin se vain on, että parisuhdeongelmat ovat universaaleja. Miehet eivät vain tiedä ja naiset analysoivat liikaa. Soudetaan ja huovataan, vaikka suhde ei voi toimia. Saadaan vahinkolapsi. Tavataan ihan kiva tyyppi, joka rakastuu ja ripustautuu ja alkaa ahdistaa. Rakastutaan väärään aikaan, väärään ihmiseen. Tajutaan kaikki tämä liian myöhään. Tahto riittää vain oman aikansa.

Idolini on Miranda Hobbes. Nainen, jolle ura on kaikkea. Hän on sarjan nelikosta ainoa, jolla oikeasti voisikin olla työnsä puolesta varaa huippukalliisiin kenkiin ja uusiin ravintoloihin. Silti hän on porukan vähiten tyylitelty, jotenkin kaaosmainen, kyyninen. Nainen, joka asuu kissansa kanssa ja tajuaa rakastavansa exäänsä aivan liian myöhään. (Ja sai silti onnellisen lopun, joten ehkä voin itsekin toivoa sellaista...) 

Hannu ja Kerttu -sadun noita on pahasti väärinymmärretty hahmo. Hän oli rakentanut unelmiensa talon ja sitten ne lapset söivät sen! -Miranda

Toinen sarja samalla teemalla on kotimainen Klikkaa mua. Maikkarilla tiistaisin ysiltä. Katsastakaa ihmeessä. Kertoo "toisen kierroksen" ihmisistä nettideittailun ihmeellisessä maailmassa. On pelottavaa kuulla oman elämänsä repliikkejä tv-sarjassa. Ja vielä pelottavampaa, kun ottaa huomioon olemattoman seuraelämäni! :D

Eikä ihminen opi koskaan? Toisaalta ne, jotka oppii, muuttuu kyynisiksi. Eli en edes halua oppia. Onko minut siis tuomittu olemaan ikuisesti 15-vuotias?! -Klikkaa mua

Kyllä, näitä minä katson. Niistä tulee hyvä mieli eikä oma sinkkuelämä tunnu niin yksinäiseltä, oudolta ja toivottomalta. Ja kyllä oman puolensa parivuoteessa löytää ilman pariakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti