Meillä oli ainejärjestömme Fideksen vuosijuhla viime viikolla. On hienoa, kun kerrankin saa laittaa itsensä kauniiksi ja neuvotella avecinsa kanssa kravatin väristä. (Ja että kerrankin on se toinen varattuna siihen vastapäätä. Ja pääsee jopa itse paikalle eikä kyki jossain keskellä merta syömässä ylihinnoiteltuja lihapullia, koska tuhkapilvi - kyllä, se sattuu yhä.) Juhlavastaava oli todella panostanut kaikkensa ja hyvältä näyttivät niin juhlapaikka kuin ihmisetkin. Jatkoillakin jaksoi hippastella pikkutunneille asti...
Those days of wine and roses
Olin taikamaassa. Sellaisessa, jossa aamuisin juodaan maitokahvia, jossa on sellaisella hienolla pikkuruisella vatkaimella tehtyä maitovaahtoa. Maassa, jossa ihmiset tekevät itse koruja eikä se niin haittaa, jos nukahtaa kaverinsa kaverin sohvalle. Siellä huudatetaan autostereoita ja juorutaan yömyöhään. Maassa, jossa asutaan kommuunissa ja ovi on auki pihalle asti. Maassa, jossa tehdään hyvää ruokaa ja sitä jää aina yli. Siellä juodaan makeaa israelilaista punaviiniä, joka voi maistua säilykekirsikalle, rusinaiselle tai sitten se on vain makeudessaan todella hyvää.
Tässä pitäisi myös olla kuva ystäväni minulle tekemästä rannekorusta, mutta ehkä sen aika on myöhemmin. :)
Sain viikonlopun aikana istua pitkästä aikaa autossa. Etelässä stereoissa soi yksi ja oikea Mumford & Sons. Voisin laittaa tunnelmapalaksi jotain iloisempaa, mutta en halua. Minä pidän tästä kappaleesta tänään eniten. Ehkä se on joskus ollut totta.
Vaikka paluu arkeen olikin kaiken taikamatkailun jälkeen vaikeaa, alan tottua tähän taas. Siivosin talven takaisin kaappeihin ja nostin kesän esille. Kirjoitin gradua sen sijaan, että vain poistaisin siitä sivuja. Sain kutsun ystävän luo syömään lettuja.
Ja huomenna hän tulee, huomenna
mä lupaan niin - jos uskot ihmeisiin
Ei mulla muuta ku suuren suuri awwwww ja ihanuutta maailma pullollaan <3 -The one who likes owls
VastaaPoistaaaaaaws itselles ihana :)
VastaaPoista