tiistai 19. huhtikuuta 2011

Lähtemisen tuntu.

huomaatko
näillä asemilla on sellainen

jännä lähtemisen tuntu

minä istun vieressäsi pitkään

vielä kerran
sinua etsimässä
Arno Kotro - Musta morsian (Like 2005)

Olin reissussa. Viikonloppuna kohtasin paljon uusia ihmisiä sekä vanhan ystävän. Elin jossain taikamaassa, josta kerron joskus toiste enemmän. Nyt mieleni valtaavat lohturunot. 

Seisoin Tikkurilan asemalla matkatavarat jaloissani odottamassa seuraavaa junaa. Mietin entisiä, lähtöjä ja tuloja, uutta alkua. Mielessäni kaikui juuri tuo ote Kotrolta: kuinka asemilla aina on lähtemisen tuntu. Kuinka aina noustessaan junaan toivoo löytävänsä jotakin, että perillä olisi paremmin.
Automatkalla mietin kotiin palaamista. Huomasin, että kotiin tuleminen on muuttunut. Rakastan yksiötäni, koko kaupunkianikin, mutta olen jo alkanut nostella juuriani irti Pohjois-Karjalan mullasta. Ja joskus kun tulen kotiin, se tuntuu vieraalta. Se odottaa jotakin - ehkä ihmistä, joka saa sen tuntumaan enemmän kodilta. 
Tunnen outoa irrallisuutta. 

Poissa on hyvä, koska siellä saa olla irrallaan, kuin vieraana jossain taikamaassa. Kotona odottavat arjen realiteetit (joiden ajatteleminen saa mielen mustaksi ja pään kipeäksi), tekemättömät työt (jotka pitäisi) ja hiljainen huone, jossa ei minun lisäkseni asu ketään. Ja jos herään keskellä yötä outoon uneen, kukaan ei ole kuulemassa siitä. 
Joskus tunnen polttavaa halua vain lähteä pois

Sillä nyt kaikki on kesken ja irrallaan. 
Yöt ja päivät odotan sitä jotakin
On sellainen lähtemisen tuntu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti