huomaatko
näillä asemilla on sellainen
jännä lähtemisen tuntu
minä istun vieressäsi pitkään
vielä kerran
sinua etsimässä
Arno Kotro - Musta morsian (Like 2005)
Olin reissussa. Viikonloppuna kohtasin paljon uusia ihmisiä sekä vanhan ystävän. Elin jossain taikamaassa, josta kerron joskus toiste enemmän. Nyt mieleni valtaavat lohturunot.
Seisoin Tikkurilan asemalla matkatavarat jaloissani odottamassa seuraavaa junaa. Mietin entisiä, lähtöjä ja tuloja, uutta alkua. Mielessäni kaikui juuri tuo ote Kotrolta: kuinka asemilla aina on lähtemisen tuntu. Kuinka aina noustessaan junaan toivoo löytävänsä jotakin, että perillä olisi paremmin.
Automatkalla mietin kotiin palaamista. Huomasin, että kotiin tuleminen on muuttunut. Rakastan yksiötäni, koko kaupunkianikin, mutta olen jo alkanut nostella juuriani irti Pohjois-Karjalan mullasta. Ja joskus kun tulen kotiin, se tuntuu vieraalta. Se odottaa jotakin - ehkä ihmistä, joka saa sen tuntumaan enemmän kodilta.
Tunnen outoa irrallisuutta.
Poissa on hyvä, koska siellä saa olla irrallaan, kuin vieraana jossain taikamaassa. Kotona odottavat arjen realiteetit (joiden ajatteleminen saa mielen mustaksi ja pään kipeäksi), tekemättömät työt (jotka pitäisi) ja hiljainen huone, jossa ei minun lisäkseni asu ketään. Ja jos herään keskellä yötä outoon uneen, kukaan ei ole kuulemassa siitä.
Joskus tunnen polttavaa halua vain lähteä pois.
Sillä nyt kaikki on kesken ja irrallaan.
Yöt ja päivät odotan sitä jotakin.
On sellainen lähtemisen tuntu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti