Olis hetken rohkea.

ehkä kaikella
aivan kaikella
on tarkoitus
myös sillä
että
jollakin ei ole
ehkä me vain ollaan olemassa
sitä päivää varten
jota me ei edes odoteta
Arno Kotro - Musta morsian (Like 2005)

Olisinpa joskus, edes hetken, rohkea. Niin rohkea kuin silloin, kun ensimmäistä kertaa suutelin poikaa tai sanoin minärakastansinua - ja tuntui, että sielu halkeaa. Olisinpa rohkea kuin silloin, kun levitin suomenkartan olohuoneen lattialle, etsin Joensuun ja päätin muuttaa sinne opiskelemaan. Rohkea kuin ensimmäisenä yksinäisenä yönä uudessa kaupungissa sanomassa "Joensuu, tästä lähtien meidän on vain tultava toimeen".

Ennen olin rohkeampi. Ehkä minun oli pakko. Oli pakko lähteä opiskelemaan, muuttaa, etsiä uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta. Eihän elämässä saa mitään, ellei ota riskejä, jos ei hyppää rotkoon, jonka pohjaa ei näe. Joskus tielle sattuu kultaa, joskus orjantappuraa, mutta ainakaan en olisi kielekkeellä miettimässä valintoja, joita en koskaan uskaltanut tehdä. Itseä pitäisi kai altistaa enemmän: nousta juniin, joilla on outo päämäärä (kuvaannollisesti ja konkreettisesti).

Minun kalenterini päättyy vuoden 2011 lokakuuhun, jolloin minun pitäisi valmistua. Sen jälkeen on vain sumua. Eilen ymmärsin, että graduni etenemättömyyteen yksi suuri syy on pelko. Kun palautan sen, valmistun. Olen jälleen rotkon reunalla ja pitäisi olla rohkeutta hypätä. Hirvittää.
Eilen jouduin katsomaan muitakin pelkojani silmiin. Katsomaan toisen pelkoa sen edessä, ettei tulevaa voi tietää. Pitäisi uskaltaa näkemättä. Ja kaiken sen lohduttomuuden keskellä minua lohdutti ajatus, että joku toinenkin tietää, mitä se on kun pelkää itseään enemmän kuin muuta.

ehyt ja erityinen
voi syntyä niinkin
että kaksi mieltä
on samalla tavalla rikki
Arno Kotro - Sanovat sitä rakkaudeksi (Like 2003)

Yhtä minä toivon, teille ja itselleni,
että olis hetken rohkea.
Juuri sen oikean hetken.