Se lähti vitsistä. Oikeastaan se lähti jokin aika sitten yhdestä perjantai-illan visasta, jossa kysyttiin mustangin australialaista vastinetta (brumby). Sitten alkoi soida päässä Vieeläkö on villlihevoosiaaa... ja sanat alkoivat palautua mieleen pätkittäin. Ja sitten kappale piti hakea YouTubesta, jotta sen voi linkittää kavereiden kiusaksi naamakirjaan. Kun pää oli näin saatu auki, etsin lisää lapsuuteni idolin kappaleita. Latasin Hanna Ekolan varhaisen tuotannon koneelleni ja herkistelin lapsuusmuistoissa: minä, äiti ja Toyota Corolla, jonka kasettisoittimesta kaikuu ilmoille Ekolan leimallinen ääni. Muistan monen kappaleen sanat yhä ulkoa.
Tämähän on oikeasti aika hyvä!
Kuuntele vaikka itse. Alla olevan kappaleen voisin kuulla häissäni. Tai sitten, kun istun Sen Toisen kanssa vierekkäisissä kiikkustuoleissa puolet elämästä unohtaneena.
Omistettu äidille. :)
Olen muuten itekin miettinyt, että ei yhtään pöllömpi sanoitus! En ole vaan kehdannut sanoa ääneen :D
VastaaPoistaMinulla se lapsuuden suosikki, jota kuunneltiin äidin kanssa autossa oli Kaija Koo. Tästä rakkaudesta en ole vieläkään päässyt irti.
VastaaPoistaSiitä on niin kauan..... kyyneleet tuli silmiin kuunellessa....
VastaaPoistaJonkun pitää olla rohkea ensin, että saadaan hienolle biisille tunnustusta. :)
VastaaPoistaLaura, muistan vuosijuhlat 09, kun jatkoilla soi Kaija Koo ja olit ihan liekeissä siitä! :D Tinakenkätyttö(?) soi myös tänä vuonna jatkoilla... ja Hanna Ekolan Villihevosia. Hienoa, hienoa. Ei niistä nuoruuden rakkauksista niin vain kannata luopua. :)