Tolu tuoksuu hyvälle!

Minulla on stressireaktio. Karvojen nyppimisen tai hännän järsimisen sijaan puran stressini siivoamiseen. Kun olen kireä tai jännitän, mikään ei auta paremmin kuin kunnon raivosiivoaminen. Parasta on järjestellä kaappeja tai raivata huone imurin tieltä. Myös silittäminen, tiskaaminen ja pölyjen pyyhkiminen käy.

Kun ajatukset ovat solmussa tai elämä sykkyrällä (hyvässä tai pahassa), konkreettinen tekeminen auttaa. Opiskelijana teen paljon abstraktia ajattelutyötä, joten on virkistävää nähdä kerrankin konkreettinen kädenjälki. Siivoaminen tai puhdas koti antaa myös tunteen elämänhallinnasta: ainakin tähän voin itse vaikuttaa. Kun sanat loppuvat, moppi puhuu.

Puhdas koti myös rauhoittaa.

Vähän kuten pilkkiminen. Totesin myös sen oivaksi stressin lievennykseksi, kun lähdin eilen Haalaripilkkiin. Istua nökötin kaksi tuntia varpaat jäässää jäällä pilkkireiän äärellä enkä saanut kalan kalaa. Mutta jotain hienoa siinä oli. Ehkä parasta oli juuri se sama, mikä siivouksessakin, ettei tarvitse suorittaa mitään tai ajatella mitään. Mieli lepää. On hyvä olla.

Vaikka juuri nyt tuntuu, että sielu elää jossain aivan toisaalla kuin muu olemukseni. Ehkä siitä lisää joskus toiste, kun asiat ovat taas sanojen kokoisia. :)

Tällaisissa hetkissä kevätaurinko on parhaimmillaan. Keittiöni on tulvillaan keltaista valoa, josta syntyy kauniita varjoja.