maanantai 14. maaliskuuta 2011

Iholla ja aivan sen alla.

Olen viime aikoina postaillut lähinnä kirjoista, mutta kerran vielä tytöt ja pojat! Viimeaikaisen herkistelyni kunniaksi. :)

Viime viikon viikonloppulukemisenani oli Salusen runokirjan lisäksi Paolo Giordanon teos Alkulukujen yksinäisyys (WSOY 2010). Rakastuin. Harvoin kirja liikuttaa minua näin paljon, mutta tämä vain tuli sopivaan aikaan. Osui liian lähelle. Kirja on hyvä kuvaus kahden ulkopuolisen hennosta yhteydestä. Pienistä valinnoista, joista syntyy elämä. Vaikka hahmot ovatkin jotenkin äärimmilleen vietyjä, tässä kirjassa on elämän makua.

Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. Ne ovat omalla paikallaan äärettömässä luonnollisten lukujen jonossa, muiden tavoin kahden luvun välissä, mutta askeleen niitä edellä. Ne ovat epäileviä, yksinäisiä lukuja, ja siksi ne olivat Mattin mielestä ihmeellisiä. Joskus hän ajatteli, että ne olivat joutuneet lukujonoon vahingossa, jääneet siihen vangiksi kuin helmet kaulanauhaan. Toisinaan hän taas epäili, että ne olisivat mielellään olleet kuin muutkin, ihan tavallisia lukuja, mutta jostain syystä ne eivät pystyneet siihen.

Kirja sai miettimään omia ihmissuhteita, läheisyyttä ja ulkopuolisuutta. Haluaisin sanoa tästä paljon, mutta en osaa. Alkulukujen yksinäisyys kosketti minua jostain sanojen ulottumattomista. Kirjoittaja, fyysikkomies, tavoitti kuvauksissaan jotain olennaista. Kirjan takakansi kysyy, voiko rakastaessaan olla koskaan täysin ehjä? Minä kysyn, pitääkö olla ehjä voidakseen rakastaa? Onko olemassa parantavaa, ehjäksi tekevää rakkautta?

...sillä sellaisen ihmisen rakkaus, jota ei itse rakasta, jää pintaan ja haihtuu pian. 

Tämän hehkutuksen lisäksi haluan vielä hehkuttaa elokuvaa Kuninkaan puhe. Se on jokaisen Oscarinsa arvoinen. Iloitsen siitä, että vielä voidaan tehdä vähäeleinen elokuva, joka perustuu enemmän hyvälle dialogille kuin toiminnalle ja tehosteille. Eikä se silti ollut tylsä. Änkyttävän, vastentahtoisesti kuninkaaksi nousevan miehen mukana eli täysillä: pelkäsi radiomikrofonia, epäili, nauroi ja ehkä pyyhki myös kyyneleen silmäkulmasta. Suosittelen.

Kaikki lainaukset teoksesta Alkulukujen yksinäisyys.

4 kommenttia:

  1. Lukeva sydän voi hyvin.

    VastaaPoista
  2. Nyt luit sen, ihanaa :) mä pidin siitä myös, mutta sattuneesta syystä - ;) - se ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Mutta ehkä vuosi sitten olisi...

    Niin, rakkaus. Mielestäni ei tarvitse olla ehjä rakastaakseen, vaan rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen eheyttää. Toki rakastaminen myös repii. Niin kuin esim minua nyt, kun puolikkaani on toisella puolella maata.
    Ja älä unohda itse Rakkautta, joka haluaa eheyttää kaikki rakkaansa :)

    VastaaPoista
  3. Kirjakauppaan siis palkkapäivän tullen.

    VastaaPoista
  4. Saila, toivottavasti tykkäät kirjasta, kun sen löydät. Hehkuttamisessa on aina se vaara, että toinen ei ollenkaan syty samalla tavalla.
    Mut tää on ihan meidän kirja. ;)

    Maaria, en unohda. Tai ainakaan minua ei unohdeta.

    Werner, uskon siihen lähes sokeasti. :)

    VastaaPoista