Olen nähnyt makeita unia, joista ei haluaisi herätä ollenkaan. Aamuisin jään tunnustelemaan lakanoiden pehmeyttä ja lämpöä, unohdan yölliset uneni.
Valo on jotenkin oikeanlaista. Vaikka se paistaa silmään ja saa aikaan päänsäryn, se on kaunista tanssittaessaan varjokuvia seinilleni. Keltainen valo ja pitkät varjot.
Joskus elämä maistuu mokkapaloilta. Toisinaan siinä on enemmän karpalon maku. Yhteen aikaan tykkäsin karpalomehusta, nyt leivon mokkapaloja. Kutsun itseni kylään ja avaan kotini ovet taas.
Joskus on tärkeää saada halia pehmolelua. Ja silittää kissaa.Olla vähän aikaa lapsi taas. Pitää olla ihmisiä, joiden kyljessä saa kyhnätä ihan vain ollakseen vähän enemmän olemassa.
Humpan kahvilassa nauretaan kovaa huonoille jutuille, eikä olla aikuisia ihan vielä.
Ehkä koko elämä tapahtuu siinä, auringon sokaisemassa naurun täyttämässä hetkessä.
Hei, me jäädään tänne. Täällä onnelliset kohtaa.
Kovin on edelleen - alati ja yhä vain - kiinnostava tuo hullu nainen. :) Onnellisuus tai edes sen tunne, on hieno asia. Ja sen kyllä huomaa toisesta, kun sen onnellisen kohtaa. Hyvän mielen postaus. Myös sen lukijalle.
VastaaPoistaPeukutan mokkapaloille (paras leivos!), karpalomehulle (ja "mehulle"), humpan huutonaurulle sekä lapsellisuudelle. Aikuisuus tuo liian helposti mukanaan kyynisyyden, josta harvoin on iloa/hyötyä kenellekkään...
VastaaPoistaEn osaa nyt muuta sanoa kuin IHANA! :)
VastaaPoista